Note to self: älä naputa koko ajan.

Maanantain tunnilla Alma. Alman kanssa en oikein tiedä pidänkö siitä vai en - pahimmillaan en saa sitä liikkeelle mitenkään, mutta sitten kun saan palikat kohdilleen, ne hetkellisetkin onnistumiset tuntuvat todella suurilta. Kuten vaikka nyt maanantaina.

Lähes alusta asti sain siihen hyvän otteen, ja sain sen kulkemaan tosi kivasti pätkissä. Välillä toki hommat levisi, mutta aika hyvin sain kasattua asiat uudelleen. Jopa laukka pyöri kivasti ja pääsin myötäämään sekä kädellä että hellittämään jalalla hevosen ollessa allani pyöreänä. Jopa niin että tuolla pikkutammalla hevoset tuntuivat tulevan perä edellä vastaan. Monta tämänkaltaista työvoittoa tuli.

Käyntivolteilla kulmissa Nina sanoi myös osuvasti että anna sen kävellä. Sen oma käynti on aika pientä eikä tunnu kovin aktiiviselta, joten helposti alan vaan koko ajan jahtaamaan sitä eteenpäin, niin että se ei ehdi suorittaa kunnolla. Tämä kommentti avasi jonkin verran myös mulle uusia uria ajatuksiin siitä miltä sen sitten kuitenkin pitää tuntua.

Toinen työvoitto tuli lopputunnista, kun ilmeisesti maneesin sivuoven kohdalta putosi lunta maahan tai vastaavaa. Alma otti epämääräisen napakäännöspoistuman täysin varoittamatta, mutta pysyin kyydissä tasapainon pahemmin järkkymättä, mutta mikä tärkeintä, mielen tasapaino ei kokenut minkäänlaista kolhua tästä, vaan ratsastin tehtävän loppuun kuin mitään ei olisi tapahtunut, enkä jatkossakaan noteerannut tätä kuin ehkä vain pitämällä ko. kohdassa vähän enemmän ulko-ohjan tuntumaa. Tästä annan itselleni 5/5 hyvästä tsempistä!

Perjantai-illan rästihommia

Tuntuu olevan taas vähän tarve kirjata ylös ratsastuspäiväkirjaa.

Perjantain rästitunnilla ratsuna oli Leo. Ei mun lemppari, mutta kivaa vaihtelua. Perusratsastus oli taas teemana, ensin rennosti liikkuva hevonen, jolla hidastettiin kulmiin ja vähän isompaa ravia rennolla kaulalla pitkillä sivuilla. Leo on mulle hankala, sen isot liikkeet saa mut pois tasapainosta ja kun en itse ole tasapainossa, alkaa se heittämään päätään. Tähän auttaisi jos olis riittävän lyhyet ohjat jotta asento ja tasapaino olis paremmin ylläpidettävissä, mutta jotenkin ne tuntuu liukuvan superpitkiksi. Laukat mentiin ympyröillä ja lopuksi tehtiin vielä pari pituushalkaisijaa suoraan ja pohkeenväistöä käynnissä pituushalkaisijalta uralle.

Tallilla tuli hiksa mutta onneksi en ollut ainoa. Tuntiratsun elämä on ranccaa, tässä päivän ratsu Leo suorittaa päänraapimista suorituksen jälkeen.

Leon kanssa myös omat vinoudet korostuu, eikä se itsekään ole suora. Oikean laukan ylläpitäminen oli todella hankalaa, vasen sen sijaan pyöri hyvin. Pohkeenväistö oikealle oli ihan tervanjuontia, kun taas väistöt vasemmalle sujuivat välillä vähän turhankin hyvin, kun Leo painoi menemään lapa edellä.Ei siis ihan putkeen mennyt tämä tunti, mutta ei ihan metsikköönkään. Muutaman todella kivan pätkän sain ratsastettua, ja lopussa sekä käynti että ravi olivatkin jo varsin mukavia :) Varmasti jos menisin sillä useamman tunnin putkeen, pääsisinkin ihan eri tavalla siihen sisälle ja ratsastus helpottuisi paljon, Hyvä duuni tehtiin kyllä molemmat! Vartalonhallintaa kaipaan kyllä vielä ihan valtavasti lisää.

Ajattelemista ja oppimista.

Tällä viikolla tunnilla Nepa Nee. Viime viikolla ratsastin vain kerran aikatauluongelmista johtuen, ja satulaan kiivetessä olokin oli sen mukainen. Jäykkä, hidas, ja ihan ulalla. Tein henkisen facepalmin ja koitin löytää itsestäni ratsastajan.

Onneksi löysin. En ollut ihan parhaimmillani, mikä ei sinänsä yllätä, mutta varsin hyviä pätkiä saatiin silti tehtyä. Teimme ravissa aina sivujen keskellä muutaman askeleen temponmuutoksen ensin alas, ajatuksena että ravia pitää olla niin paljon, että tahti ei muutu, mutta askel muuttuu lyhyemmäksi ja ylöspäin, kuten ratsastaisimme ravipuomeja lyhyillä väleillä. Tämän jälkeen ratsastettiin ravissa eteen samantyylisesti, mutta pitäen huolta siitä että ravi itsessään eteni, eikä ennen askeleenpidennystä lähdetty hidastelemaan. Itse tein vähän samantyylisesti myös laukassa töitä.

Nelson liikkui ihan hirmu kivasti, ja saatiin tosiaan tosi kivoja pätkiä, olin tosi tyytyväinen ponin lisäksi myös omaan suoritukseeni :) Porukalla sitten hoideltiin hevosia ja kamoja pois. On meillä niin hyvä talli ja niin hyvä yhteishenki! Yksi pitää ponia, mä pesen, kolmas pesee mun suojat. Tän jälkeen istutaan katsomassa seuraavaa tuntia, jonka jälkeen mä puran hevosta pesulle ja pidän siitä kiinni kun kaveri pesee.

Eilen ratsastin Cyran. Katselin keskiviikon jälkimmäisellä tunnilla toisen ratsastajan menoa sen kanssa, ja koitin oppia, sillä C liikkui todella hienosti. Avainasemassa on käsi, joka mulla on enemmän jäykkä ja hidas. Kun koitan pitää tuntuman vakaana, saan aikaan vain jännittyneen hartialinjan ja rintakehän. Ei kun siis vaan tarkoituksella vaan kättä rennoksi.

Käynnissä homma toimii ihan hyvin, mutta ravissa välillä jännittyy. Laukassa, ja varsinkin laukannostossa on mulle edelleen pientä henkistä kynnystä. Mutta kun muistan rentouttaa yläkropan ja jalat päästämättä keskivartaloa lötsähtämään, homma alkaa ajoittain muistuttamaan ratsastusta. Ongelma tulee kuitenkin esiin askellajien vaihdoksissa, siirtymiset askeleen sisällä tulevat kyllä nätisti.

Cyra tuntui hyvältä: keveältä ja hyväntuuliselta. Kuunteli mukavasti ja toimi pienillä avuilla. Tein sen kanssa samoja temponmuutosharjoituksia kuin keskiviikolla tunnillakin, tämän lisäksi ravailin toisella pitkällä sivulla olevan kavaletin yli. Cyra vastasi hyvin. Laukassa tehtiin enemmänkin töitä, osin siksi koska Cyra tuntuu sitä kaipaavan, osin siksi että se on mulle niin vaikeaa. Laukka nousee nyt nopeammin muttei edelleenkään mitenkään kauniisti, eikä mene rikki ihan niin helposti. Tahtoisin NIIIN videota omasta ratsastuksestani, että voisin konkreettisesti nähdä mitä tapahtuu.

Aikamme laukattuamme (ja sille kavaletille myös laukassa rävellettyämme) laskin käyntiin. Tämän jälkeen C toimikin ihan sikahyvin, kulki kauniisti pyöreänä ja hyvin. Nyt tarttis vaan tietää, miten saisin tuon saman fiiliksen heti ratsastuksen alusta. Toki itsekin töppäsin, taisin pyytää vähän liikaa jolloin tammalla meni herne nenuun ja pää kipusi ylös, mutta ratsastin kuitenkin viitisen minuuttia ihan sairaan hyvin ihan törkeän hyvällä hevosella.

Lepakkovuorossa.

Tänään kävin Cyralla lepakkovuorossa, eli ratsastin noin kasista ysiin. Himmeän säädön jälkeen tälle päivälle oli osunut tuplabuukkaus ja se oli ratsastettu jo aamulla kertaalleen, mutta koska kuulin tästä vasta siinä vaiheessa kun olin jo kamat päällä kentällä niin todettiin vaan että liike on hyvästä ja matkaan mars. En kuitenkaan kauhean pitkään tai rankasti mennyt, käynnissä ensin vähän väistättelin kyljistä hereille ja takaosaa aktiiviseksi. Varsinainen tehtävä oli kolmikaarinen kapea kiemuraura, eli kaaret lähempänä volttia kuin ympyrää. Käynnissä C kuunteli hyvin ja teki kivasti, mutta ravissa se vähän kokeili, että josko vaikka vaan joko taipuisi tai etenisi, molempien yhtäaikainen suorittaminen vissiin vähän haisi työltä ;) Heitin jalustimet hittoon kun tuntui etten löytänyt itseäni keskelle satulaa, ja ainakin eteneminen parani huimasti. Välillä myös jäin kolmikaarisen mutkaan voltille, jos tuntui ettei taivutus tosiaan halunnut mennä läpi. Lopuksi vielä tein muutaman käynti-ravisiirtymisen ja vähän koitin houkutella hevosta pyöreämmäksi ja matalammaksi. Ravista ja käynnistä jäi niin kiva fiilis etten lähtenyt kokeilemaan laukkaa ollenkaan, kun jos se ois mennyt munille, olisi sitä pitänyt toki jäädä hieromaan ja tarkoitus oli olla vaan nopee ja hyvä ja rela ilman kenenkään (kuskin tai ratsun) paineistamista turhaan.

Muutenkin Cyra oli kiva. Vähän ehkä hidas ja koitti välillä jäädä korvat tanassa vaan katselemaan maisemia kolmikaarella, mutta vähän muistutellen kyllä skarppasi mukavasti. Väistöissä oli kyllä ihan sikahyvä, pitäisi muistaa tehdä niitä vaan enemmän varsinkin alkuun. Aktiivisuutta olisin tosiaan kaivannut vähän lisää, mutta koska itse taas tuijottelin hevosen niskaa lysyssä, niin ei siltäkään mahdottomuuksia voi vaatia. Lopuksi tuli kuitenkin ihan kivaa ravia jossa se pätkittäin hakikin alas, mutta itse olin taas vähän turhan jäykkä yhtään mihinkään. Pitää taas käydä hakemassa se salikortti, loppumisen tosiaan huomaa...

Iltatallin vielä tein, kun kerta niin myöhään vasta tulinkin, ja historiallisesti pesin myös saappaat. Nyt rasti seinään :D

Ääni hiljaisuudessa

Noin sadan vuoden blogihiljaisuus takana. Työt on haitanneet harrastuksia ja harrastukset puolestaan netissähengailua. Harmi sinänsä, sillä eilistä lukuunottamatta ratsastelu on mennyt vähintäänkin ihan ok:sti, usein hyvin ja pari kertaa jopa ihan superisti.

Ratsastanut olen edelleen enimmäkseen Nelsonia ja Cyraa, Cyraa pääsääntöisesti itsenäisesti, Nepaa tunneilla ja vähän keskenänikin. Sen lisäksi kiipesin myös maanantaiaamuna ihan itsekseni Sallyn selkään. Ravissa ongelmat olivat massiivisia, kun Sallyn askel nyt ihan vähän eroaa matalarakenteisemmasta Cyrasta ja varsinkin puolet pienemmästä Nelsonista. Laukassa kuitenkin oli kivaa ja hyvää ja helppoa, ja vaikkei suoritus mitenkään loisto ollutkaan, niin ihan mukava fiilis jäi.

Cyran kanssa on ollut aika vaihtelevaa. Välillä se on ihan superhyvä ja se menee vaikka mihin solmuun, kun taas eilen se ei halunnut liikkua ollenkaan eteenpäin ja vaan painoi etupainoisena kädelle ja kompuroi omiin jalkoihinsakin. Hirveästi positiiviseen suuntaan kuitenkin alkukeväästä on menty, ja asiat on pääsääntöisesti paljon helpompia jo lähtökohtaisestikin. Varsinkin laukka ja laukannostot on parantuneet ihan valovuodella. Laukka nousee useimmiten jopa ravista pienestäkin pyynnöstä ja on ihan ratsastettavissa, ei niin että ensin ajellaan puoli kierrosta ja koitetaan ajautua laukkaan jotta voi siellä sitten yrittää määrätä suuntaa hevosen haldatessa vauhtia ja oho tää putos munaraville.

Nelsonin kanssa olen itsekseni mennessäni lähinnä humputellut menemään matalalla vaatimustasolla ja usein ihan ilman satulaakin, mutta tunneilla ollaan tehty paljon töitä. Enää ei vaihto-ongelmia ole edes joka kerta, olen siis paljon suoremmassa kuin aiemmin. Edelleen toivon kädelleni enemmän vakautta ja nopeutta, mutta ehkä se tästä vielä joskus. Tyytyväinen olen kyllä ollut omaan suoritukseeni tämän superherkän ponin kanssa.

Jos taas pikkuhiljaa aktivoituisi päivittämään tätäkin pikkuhiljaa, niin pysyisi paremmin perillä omasta kehityksestään.

Pieni lottovoitto!

Olen osannut ratsastaa Cyraa koko ajan taas paremmin ja paremmin. Sunnuntaina sain sen ratsastettua jo melko hyväksi, mutta ihan en itse päässyt vielä hommaan mukaan ja häiritsin ja estin hevosta liikkumasta välillä eteen, välillä oikein.

Keskiviikon tunnilla sen sijaan tuli todella monta nappihetkeä. Olin alusta asti rento mutta jäntevä, tekeminen oli helppoa ja yleensä kovin vastahankaiset raajani tottelivat käskyjäni ja menivät juuri sinne minne pitikin juuri silloin kun pitikin.

Tehtiin toisella pitkällä sivulla joku vaihtoehtoinen reaktiota vaativa juttu - siirtymisiä, volttia, kiemurauraa, väistöä tai mitä vaan ettei vaan puksuteta suoraa uraa pitkin, ja toisen pitkän sivun keskellä voltti, joita tehtiin peräkkäin pari-kolme, jos suorituksessa oli jotain vikaa. Oikealle taivuttaminen oli mulle ainakin tosi vaikeaa, vasen onnistui paljon paremmin.

Sain avut noin muuten kyllä ratsastettua tosi napakasti, ja varsinkin nuo paljon päänvaivaa tuottaneet laukannostot onnistuivat ihan sikahyvin, just silloin kun pyysin ilman mitään kiihdyttelyä ja pakan leviämistä. Tuntui lähes lottovoitolta! Tällä on hyvä lähteä fiilistelemään, ja jatkaa tänään samoilla tunnelmilla. Täytyy näköjään ihan oikeasti ottaa ne kouluradanpätkät takaisin harjoituksiin, että todella tulee tehtyä asioita ja vaadittua niitä pisteessä eikä siinä jossain holleilla.

Nopea katsaus viime aikojen istuntaratkaisuihin

Pakko kerrata nopeasti itselle muistiin pari seikkaa.

Torstaina (vai perjantaina?) ratsastin Cyran ja jonain päivänä muistaakseni myös Nepan, mutta niistä ei ole mitään mainittavaa. Sunnuntaina sen sijaan tallille puhkipoikkiväsyneenä, joten päätin mennä Nelsonilla ilman satulaa. Tämä oli hyvä juttu. Oli pakko pysyä suorana, keskellä ja kantaa itsensä, jos meinasi pysyä kyydissä. Ja oho kas, poni liikkuikin hirmu hyvin. Laukassa otin aluksi harjasta kiinni hyvinkin tukevasti, mutta koska jouduin itse olemaan suorassa, ei meillä ollut niin minkäänlaista epäselvyyttä suunnasta tai laukan laadusta sinne vaikeampaankaan kierrokseen. Hienoa :)

Epäkiinnostuneen näköinen Nepa Nee sunnuntaina

Vähän samalla teemalla jatkettiin Nelsonin kanssa tunnilla. Sain Piudelta täsmäneuvon - pullauta vasen kylki ulos. Tämä mielikuva sai mut tuntemaan oloni ihan vasemmalle kieroksi, mutta kun katsoin ponia edessäni ja omaa sijaintiani siihen, oli pakko myöntää, että hitto, olenpa suorassa. Tämä ratkaisi myös vähän oikean käden itäsaksalainen kuulantyöntäjä -ongelmaa, sillä kun olen suorassa enkä kylki rutussa oikealta, myös oikea kyynärpää pysyi paremmin kyljessä. Tunne selkään oli kyllä ihan karmea - ihan kuin voisin valahtaa vasenta kylkeä pitkin maahan. Mutta olin suorassa! Poni laukkasi tyytyväisenä oikeata laukkaa hetkenkään edes hakematta vaihtoa, asettui kauniisti sisään, oli ulko-ohjan tuella, ja mä sain itse pidettyä sekä jalat että tuntuman tasaisena. Ai että! Myös fustra-tunnista oli hyötyä - Reetan napavaijeri-kommentti piti oman ryhdin hyvänä aina kun sen vaan muistin.

Innolla siis odotan että sunnuntaina (tai lauantaina, jos ehdin ja jaksan) pääsen taas tallille kokeilemaan toimiiko jipot edelleen!

Mastodonttiratsastusta ja oman kehon huoltoa

Siirsin keskiviikon tunnin tällä viikolla tiistaille. Sain itse valita, ottaisinko ratsuksi Nepan vai Sallyn (tuntikaveri oli ekana paikalla ja sai valita ekana, joten Cyra oli jo mennyt :D), ja koska en ole pitkään aikaan Sallylla mennyt eikä omalla tunnilla ole siihen kovin usein mahdollisuutta, niin otin sitte sen. Yleensä ekaa kertaa Sallyllä pitkän ajan jälkeen ekat 45 min se on ollut kuin valtamerilaiva ilman kapteenia, mutta nyt sain siitä tosi kivasti heti alussa jo otteen. Olinhan mä siellä ihan hukassa kun askeleet on ihan valtavat eikä 18" satulakaan ole mulle kooltaan ihan optimaalisin, (puhumattakaan nyt oman istunnan vinoudesta ja jäykkyydestä) mutta varsinkin oikeaan kierrokseen saatiin todella kivoja pätkiä jossa Sally oikein nosti selkäänsä ja pehmeni. Vasemmassa jäkitin liikaa liikettä vastaan ja hevosta häiritsi, ja vaikka kuinka koitin muuttaa omaa asentoani, en saanut vasemmasta kierroksesta yhtään niin hyvää. No, aina ei voi voittaa. Olen silti tyytyväinen pienempiinkin askeliin :)

Tänään olin Fustra-tunnilla, jonka sain edullisesti ja kätevästi ihan omalla salillani olleesta Ruuhkavuosiratsastajan Fustra-yhteistyön kautta. Näin tiivistettynä tilanne on se, että aakaralihakseni on epäaktiivinen, joka johtaa duunin tekemiseen reisillä -> lonkankoukistajat kiristyy -> lantio kallistuu taakse tasapainottaakseen vartaloa. Ratkaisuna kunnon lapatuki ja ylläripylläri niiden keskivartalon tukilihasten vahvistus. Tunnilla ei tehty varsinaisesti paljoa. Myös ratsastuksenopettajana toimiva Reetta Raivio näytti liikkeet ja mä tein perässä muutaman toiston tekniikka edellä ja oman liikkuvuuteni rajoissa. Kun tulee vaikea kohta, nousee hartiat korviin ja selkään pullahtaa hillitön notko. Peileistä oli paljon apua, niistä kun näki, missä kohtaa meni vikaan, ja sen jälkeen pystyi paremmin myös itse huomaamaan, missä kohtaa oma kehonhallinta ei enää riitä. Tykkäsin myös siitä, että Reetta kyseli miltä tuntuu ja laittoi aika paljon ajattelemaan itsekin, näin sain jo tästä tunnista todella paljon irti kun liikkeitä ei tehty ihan vaan "kun mä sanon niin" -menetelmällä. Jo näiden lyhyiden ja nopeiden juttujen jälkeen oma olemus oli ihan erilainen - pakarat toimivat, olo oli ryhdikkäämpi ja rintakehä avoimempi. Toivottavasti olo jatkuisi pidempään. Nyt ainakin osaan kiinnittää paljon enemmän huomiota eri asioihin!

Jekyll/Hyde

Tällä viikolla ratsastuskertoja jäi vain kaksi omien kiireiden takia. Keskiviikon tunnilla ratsuna Cyra. Alan pikkuhiljaa oieta, huomasin sen edellisen viikon ratsastelujen jälkeen yksi aamu kävellessäni töihin, kun suoraan kulkiessani lantioni lähetti signaalia vinoudesta ns. väärään suuntaan. Töitä on vielä edessä, ja nytkin sain jo vähän korjata vasenta lonkkaa takaisinpäin. Ei tehty mitään kummempia, edelleen haettiin vaan suoruutta. Itseäni vähän ärsyttää se, etten enää näköjään osaa istua ja vaikuttaa samanaikaisesti. Kuitenkin pikkuhiljaa ne paremmat pätkät pidentyvät koko ajan, pitäisi itselleen antaa vaan vähän armoa, eikä vaatia heti parempaa suoritusta kuin edelliskerralla kun vahingossa meni vähän hyvin... Laukat kuitenkin alkaa nousemaan jo tosi kivasti! Suoritusta myös vähän häiritsi vasemman jalan saapas, jonka vetskari poksahti rikki ratsautuessani. Oli kuitenkin kesän eka päivä kun pystyin ratsastamaan pelkällä t-paidalla!

Käytiin myös sekä keskiviikkona että perjantaina vähän syömässä ratsastuksien jälkeen!

Perjantaina ratsastin Cyran itsenäisesti. Alku meni hyvin ja olin jo tosi lähellä lottovoittoa, sit pihalle kieritettiin dinosauruksenmuna ja ratsun pasmat meni ihan sekaisin. Siinä sit hetki urpoiltiin molemmat kaikissa askellajeissa, kunnes jotain tapahtui ja tsädäm, ratsu oli hyvä! En todellakaan tiedä mitä tein eri tavalla, vai annoinko sille vaan rauhan toteuttaa itseään, mutta kaikki askellajit mentiin kivassa muodossa ja tosi nätisti. Tämä tosiaan saa aikaan Jekyll/Hyde -olon, kun välillä menee ihan sikahyvin ja välillä ihan päin männikköä. Ravi varsinkin oli tosi pientä töpöä lapojen päällä enkä saanut siihen lennokkuutta tai askeleeseen pituutta ollenkaan, mutta hevonen toimi tosi kivasti! Tässä taas tää perfektionismi iskee - tappele puoli vuotta kun hevonen ei mene allasi eteenpäin kun itse jumitat, ja saadessasi sen liikkumaan, itke, kuinka huonosti se silti kulkee :D Jos vaikka ensi tiistaiksi koittaisi vähän vaikka kasvaa ihmisenä ;)

Cyra on aina yhtä lemmekäs, kun tullaan takaisin sisälle. Ei ole ihan eka kerta, kun duunaan ovella jotain, ja tamman nenä on mun niskassa :3

100. postaus

Blogin sadas postaus. Olispa kiva jos sais tähän jotain juhlan tunnelmaa ja kuoharikorkkien poksuntaa, mutta ei :D Samalla setillä mennään kuin viime aikoina muutenkin, omaa kehonhallintaa etsiessä.

Viime viikonloppuna ratsastin lauantaina Nelsonin ja sunnuntaina Cyran. Nelsonin kanssa meillä oli ihan sikahyvää ja rentoa menoa, keskiviikon tunnelmat jatkuivat. Alan ainakin sillä löytää pikkuhiljaa jonkun järjen tekemiseen laukassa, ja pääsemään alas. Olen huomannut, että kun yritän ratsastaa laukassa mukana, mulla jännittyy lantio ja pakarat, ja sitä kautta koko jalka. Kun päästän lantion ja pakarat rennoiksi, pääsen liikkeeseen mukaan paremmin ja jalka pääsee valumaan pitkäksi kylkeä vasten. Tämä vaikuttaa varsinkin Nelsonin kanssa laukan laatuun ihan hirveästi. Keskiviikon tunnilla keskityttiinkin lähinnä siihen että pystyn istumaan oikein ravissa. Mulla on ylävartalo ja alavartalo kuin kaksi erillistä palikkaa. Lantio kääntyy oikealle, kun hartiat kääntyvät vasemmalle oikean hartian pudotessa alas. Mene siinä nyt sit hevosena suoraan... Koitetaan korjata tätä nyt alkuun sillä että siirrän vasenta lonkkaa taakse ja koitan saada ylävartalon menemään enemmän liikkeen suuntaan. Lopputunnista menin ilman jalustimia, jotta joutuisin ilman apuja löytämään sen oman paikkani ja ainakin tuntuu jo paikoitellen että löydän hetkittäin jotain järkeä tähän.

Nelson oli tänään päikkäreillä, kun tulin tallille.

Cyran kanssa en ihan vielä samanlaista rentoutta löydä, huomasin sen sunnuntaina. Sain kuitenkin ihan hyvää menoa aikaiseksi, hevonen oli kuitenkin aika raskas edestä. Pitäisi itse olla vaan nopeampi. Eilen kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen meni ihan sikahyvin, kun keskityin nimenomaan tuohon rentouteen. Varsinkin laukassa painoni kuitenkin vielä menee ihan missä sattuu, ja sainkin Cyran hermostumaan muutamaan otteeseen ihan toden teolla. Joku pala kuitenkin osui kohdalleen sillä sain sen kulkemaan paremmin kuin aikoihin, ja jatkoin ratsastusta vielä pitkään sen jälkeen kun hevonen oli jo "ihan hyvä".

Tein paljon siirtymisiä, ensin tosiaan pieniä apuja hakien, sen jälkeen keskittyen enemmän omaan rentouteeni kaikissa askellajeissa. Noin kolmisen varttia mentyäni sain Cyran käynnissä hups oho todella kivaan peräänantoon, ja aloin tekemään raviinsiirtymisiä. Jotain edelleen teen hassusti kun hevonen nousee kenokaulaksi antaessani pohkeita, mutta kiersin ongelman maiskuttamalla ensin C:n raviin, ja vasta kun tässä olin saanut parit siirtymät aikaan nätisti ja rennolla jalalla, pystyin jo käyttämään pohjeapuakin siirtymiseen ilman jännittymistä. Laukassa hevonen ei pysynyt ihan niin hyvin vielä peräänannossa, ja varsinkin alassiirtymiset oli vähän juoksemista, mutta C palautui niistä tosi kivasti. Loppuravit ratsastin vähän temponmuutoksia ja eteen alas kaarevilla urilla. Loppukäynnit menin maastakäsin, ja käytiin radalla vähän ottamassa iltaruokien alkupalat tuoreruoan muodossa.

"Vielä viis minuuttia?"

Nelsonin kanssa koitin jatkaa samalla teemalla tänään. Sen kanssa huomasin kuitenkin meneväni todella helposti jostain syystä takakenoon -> syy jännittyneille pakaroille löytyi. Tänään ei enää oma lihasvoima tuntunut riittävän, ja vasen lonkka ainakin tietää tehneensä töitä. Hyvä juttu! Nepankin kanssa kuitenkin tuli lopuksi hirveän kivoja pätkiä, ja lähdettiin mekin loppukävelylle maistelemaan vihreää radalle. Nelson on vaan niin huvittava, poni :D Vetää vihreää suuhunsa minkä ehtii, toisesta suupielestä tulee ulos vähänsyötyä voikukkaa kun uutta pitää vaan saada pää maassa lisää, ja välillä pitää koittaa ilmasta haukata niitä putoilevia ruohotuppoja :D

Ihanat kimoruunaset

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson. Se oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva ja herkkä, ja riittävästi hereillä että sain sen heti alusta liikkumaan superhyvin. En tehnyt mitään kummallista ponin kannalta, kunhan pidin sen aktiivisena ja pyöreänä ja koitin ratsastaa tasaiseksi ja paremmaksi. Itsekin ratsastin suorastaan hyvin, joten lopputulos oli varsin bueno. Nelson liikkui koko tunnin ihan sikahienosti ja hyvin, itse pääsin vaikuttamaan hevoseen hyvin ja pysyin rentona, Piude ohjeisti lähinnä istunnallisia seikkoja, kuten esimerkiksi että ajattelen sitä omaa suoruuttani vasemman kautta - en niinkään siirtämällä oikeaa jalkaa eteen vaan vasenta lonkkaa vähän taakse. Jäin myös itse miettimään (en muista sanoiko Piude tästä vai luinko tästä jostain istuntapostauksesta viikolla) että aina kaiken minkä teet kädellä, mieti ensin voitko tehdä jalalla ja käytä kättä vasta sitten. Ja että jalka kuitenkin tulee aina kättä vasten jolloin liike tulee enemmän myös ylöspäin eikä vain eteenpäin. Laukatkin meni pääsääntöisesti superhyvin, oikeassa tuli vain yksi vaihto vasempaan. Ihan selkeä 5/5 kurasta huolimatta!

Cacru karsinassa, meitsi hiplaa pebaa ilmeellä :D En juurikaan lässyttänyt sille, en varmasti :D

Helatorstaina käytiin muutaman vanhan valkkukaverin kanssa Perniössä fiilistelemässä. Mulla ratsuna Cacru, muilla Mortti ja Vertti ja yksi raskautettu oli kamera kädessä ;) Satu piti meille ihan oman tunnin, teemalla eka vähän koulua ja sitten pari hyppyä. Tsekattiin ensin siis että hevoset on hereillä ja taipuu tekemällä päädyssä ympyrällä vähän temponmuutoksia ja pienennettiin sekä suurennettiin ympyrää keskelle voltiksi taivuttaen ja vähän väistönomaisesti ulos, ja temponmuutokset tehtiin vielä laukassakin. Sen jälkeen tehtiin vielä vähän väistöjä ja pysähdyksiä ravista, ennenkuin otettiin muutama hyppy kääpiöpystylle, jota sitten nostettiin lopuksi mulle ja Vertin ratsastajalle melkein 50 cm korkeaksi :D kun kukaan meistä ei ole hypännyt pitkään aikaan, eikä käsittääkseni kunnolla ratsastanutkaan hetkeen mua lukuunottamatta.

C laukassa. Kotona olen, helppo olla. Mutta joo, mä ymmärrän miksi Piude sanoo mulle noista kyynärpäistä...

Ja ai että kun oisi tullut kotiin, viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa nostin laukan! Siellä oli niin helppoa, hyvää ja tasapainoista olla, alun toistemmetutkiskelun jälkeen Cacrukin liikkui ihan sikakivasti. Muutama isompi ohjasote ja jalankäyttö tartti tehdä, että a) jalasta liikutaan eteen mutta b) se ei tarkoita sitä että mennään pitkänä kuin pölynimurin letku tahditta täysiä eteenpäin. Cacrulla on pakko olla ihan sikavakaa ja sikanopea käsi, tai muuten se nostaa pään pilviin ja laskee selän ja painaa menemään ihan tahdittomana kauheeta munaravia eteenpäin, varsinkin jos erehdyt ratsastamaan eteen ilman riittävää käden tuntumaa... Hetki pelkästään sillä ratsastaen tekisi taatusti ihan superhyvää ylipäänsä mun kädelle, mutta varsinkin sille vasemmalle kädelle ulko-ohjana, en siis muista koska SE olisi ollut noin hyvä!

Todstetusti olen hypännyt esteen! 

Pakko päästä syksymmällä uudestaan että päästään nauttimaan uudesta terassista! Ja ihmettelemään lisää hevosia, ei noista ollut ehkä puoliakaan silloin, kun itse olen viimeksi tallilla käynyt :D Pieniä suunnitelmanalkuja on jo tehty ;)

Iloinen ponitytsä Seniiliytyneen kisaponinsa kanssa :D

Kaikki kuvat  © Anna-Riitta Humla

Kaksi erilaista Nelsonia

Kaksi päivää Nelsonia takana. Eilen poni oli kolmen vapaapäivän jälkeen hyvin rennonletkeä, vähän jäykähkö mutta muuten kiva. Itse olin vaan vähän turhan epävakaa, enkä saanut ponia ihan niin hyväksi kuin olin toivonut. Menin alkuun paljon käyntiä, jonka jälkeen aloin tekemään temponvaihteluita ensin käynnissä, ja sitten ravissa ja laukassa. Oma istunta oli kiero ja onnistuin jopa ympyrällä nostamaan väärän laukan (!!!), mutta pääsääntöisesti nostot oli kivoja ja poni toimi laukassa hyvin, vaikka lisäyksiä piti ratsastaa aika isosti ensin eteen ja sitten taakse. Tein vielä iltatallin, kun taas olin sopivaan aikaan paikalla.

Draama-Nelson katsoo kaihoisana ulos vankilastaan, kun joutui töihin ja tytöt jäi pihalle! Vastavalo saa myös kimosta ponista lähes mustan naps vaan kätevästi ;)

Tänään se oli ilmeisesti kovasta tuulesta johtuen aika paljon villimpi, ja keksi todella moneen otteeseen omaa kivaa - esimerkiksi yhteen kulmaan ei vaan voinut mennä ja yhtä kantoa piti paeta moneen otteeseen yhtäkkiä, vaikka ensimmäiset 20 min oltiinkin menty sen ohi molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa ilman mitään ongelmaa :D Tien toisella puolella saattoi kyllä olla joku elukka yhdessä vaiheessa ihan oikeasti, sen verta alkoi sydän lyömään ponilla ettei se ollut pelkkää pelleilyä. No, ponia siis vaan kuulolle, tein paljon väistöjä ja jäin sit jossain vaiheessa kentän alapäähän ympyrälle, kun siellä keskittyminen säilyi koko ajan ilman tappelua. Väistätin ympyrällä takaosaa sisään ja ulos kaikissa askellajeissa. Laukassa ei mennyt ihan sikahyvin pelkän takaosan väistämisen osalta, vaikka laukka itsessään oli tosi hienoa ja poni liikkui todella hyvin. Ehkä johtuu siitä että löysin laukassa jaloille ja lantiolle todella rennon ja liikkeeseen mukautuvan asennon, mutta se oli ehkä jo niin rento etten päässyt kunnolla vaikuttamaan. Mutta laukan laadulle se teki todella hyvää! Nelson ei edes välittänyt, vaikka Cyra teki tarhassa jotain ihan omaa kevätkoreografiaa - jopa ihan siihen asti että se piti ottaa sisään kun se ei 20 minuutissa rauhoittunut ollenkaan. Ötökkäkausi on siis alkanut, oikea parvi jotain pieniä pikkuöttiäisiä pyöri sen ympärillä. No, se jos jokin on varma kevään merkki.

Eilen varattiin myös muutaman vanhan valkkukaverin kanssa reissu Perniöön helatorstaiksi. Ei millään malttaisi odottaa!

Istunnasta ja mielikuvista

Blogitallilla on ollut tällä viikolla istuntahaaste. Itse en jaksanut osallistua, enkä ole edes tällä viikolla ratsastanut kuin Nelsonin eilen (ja tänään iltapäivällä menen vielä), mutta kirjoitanpa silti aiheesta muutaman sanasen.

Istuntaan vaikuttaa niin paljon kaikki muukin, kuin vain se mitä siellä satulassa sillä hetkellä fyysisesti tekee. Se, miten olet nukkunut, se, miten olet liikkunut, se millaisessa asennossa vietät työpäiväsi, jopa se mitä syöt. Sen lisäksi vielä pitää muistaa, että vaikka fysiikkasi olisi kunnossa, mutta pään sisällä joku kanittaa, voi istunta muuttua huonoksi. Tästä klassinen esimerkki on jännitys, joka jäykistää ratsastajan kehon niin että tämä ei pääse mukautumaan hevosen liikkeisiin ja viestittää vielä hevosellekin, että nyt on asiat huonosti. Mielikuvat ovat kuitenkin tärkeitä, kuten vaikka tuo Nooran blogitekstin sitaattikoonti kertoo. On lopputuloksen kannalta paljon helpompaa ajatella joku asia mielikuvan kautta, kuin että ajattelisi sen fyysisesti. Komento "selkä suoraan" saa aikaan usein vain toki suoran, mutta jäykän selän, mutta taas jos ajattelee ylävartalon kolmena päällekkäisenä laatikkona jotka eivät saa kaatua tai että joku vetää sua kypärän nupista ylöspäin, on lopputulos paljon rennompi. Oma opettajani sanoo usein että hänelle on aivan sama miten olen siellä hevosen selässä jos hevonen liikkuu hyvin ja tyytyväisenä. Hyvä istunta ei kuitenkaan ole hyvä, jos sillä ei pääse vaikuttamaan hevoseen, ja koska eri ihmisten mittasuhteet ovat erilaiset, ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa patentti-istuntaa joka toimisi kaikilla. Tästä enemmän juttua esimerkiksi tuossa Sannan Equstomin sivuille kirjoittamassa linkissä, sekä Aadan blogihaastetekstissä.

Jokaisella meillä on kehossamme erilaiset mittasuhteet, joiden pohjalta meidän täytyy saada rakennettua sopiva istunta juuri itsellemme. Lisää soppaan vielä hevosen rakenteen ja satuloiden vaihtelut, ja kas, ei ole helppoa ;)

Laitan pari linkkiä kuitenkin tähän talteen:
http://www.equstom.fi/ratsastajan-luut/
http://toimitus.blogitalli.fi/2015/05/reetta-raivio-ratsastaja-ei-kehity-vain.html
http://kootussaravissa.blogspot.fi/2015/03/hyvia-sanontoja.html
http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/2015/05/541-taydellinen-istunta-vai-toimiva.html

Sunnuntai-illan piristysponiratsastus

Nelppa Neen kanssa otettiin vielä pienet setit sunnuntai-illan ratoksi. Foreca ajasti sateen parhaaseen ratsastusaikaan joten meni vähän myöhemmäksi kuin piti mutta menipä kuitenkin, ja ruokin vielä hevoset kun satuin olemaan sopivaan aikaan tallilla.

Teemana meillä oli tänään temponmuutokset (kuskin vartalonhallinnan lisäksi), ja Nelson kuuntelikin kivasti mun sekä kasaavia että lisääviä apuja. Ymmärsin jopa itse päästää käynnissä kättä eteenpäin enkä vain jäänyt tavoilleni uskollisena jumittamaan kädellä ja miettimään että "miks tää tälleen vaan tikittää kovempaa". En saanut ponia ihan niin pyöreäksi kuin olisin toivonut, mutta toisaalta, olin itse ihan superhidas kädellä ja päästin ohjat lerputtamaan kuin pyykinarut monta kertaa. Laukassa ei tällä kertaa tullut yhden yhtä väärinymmärrysvaihtoa, jossain on siis jo jotain paremmin kohdallaan! Suunniteltuja vaihtoja sen sijaan tuli muutama, ja paremmat oli vielä niitä vaikeampaan laukkaan tehtyjä!

Hain laukan jälkeen vähän pyöreyttä poniin volteilla ennenkuin aloitin temponmuutokset ravissa. Sain kasattua ponia todella kivasti, mutta alkuun olin itse kädellä vähän jumissa (ajattelin tietty että täsäkään kohtaa en tapani mukaan päästelisi pelkästään menemään kovaa eteen, vaan että pitäisin vastaan jotta askel pitenisi, mutta kauhun tasapaino ei tänään ollut mun puolella) niin että muutaman kerran lisäyksen sijaan tulikin laukka. Hain toisesta kierroksesta vähän boostia, ja sain sitten lopulta molempiin kierroksiin ihan ok-pätkät lisäyksiä. Näitä voisi selkeästi harjoitella enemmänkin!
Itse en tosiaan ihan kauhean tyytyväinen omaan ratsastukseeni ollut, mutta en nyt täysin onnetonkaan. Kyllä tämä vielä tästä, ensi viikolla lisää liikuntaa ja viikon päästä seuraava osteopaattikerta. Ainakin kävelen jo jalat normaalimmassa asennossa, joten kai siellä jotai on tapahtunut.

Blogitallilla on näköjään myös menossa oman istunnan ruotimistehtävä, mutta koska sitä on nyt tässä pohdittu edestä, takaa, sivulta, alta, päältä, sisältä ja ulkoa, niin ehkä vaan passaan ja luen kirjat omasta kirjahyllystä.

Kaksi kertaa peräkkäin ei ole vahinko, aka valoa tunnelin päässä

Muutaman edellisen viikon ratsasteluista en ole ehtinyt kirjoittaa, eikä niissä paljoa muuta olekaan kuin pahaa mieltä. Tällä viikolla asiat ainakin toistaiseksi näyttävät menevän taas parempaan suuntaan.

Vappuhurjastelut hurjastelin Cyran kanssa ja tehden iltatallia. Lähdin torstaina liikenteeseen asenteella, että ihan sama vaikka tekisin käynti-ravisiirtymisiä koko ajan, mutta nyt laitetaan jalat roikkumaan rentona ilman puristusta ja minkäänlaista turhaa liikettä. Tekniikka toimi, tai sitten osteopaatti auttoi, tai alkuviikon runsaampi muu liikunta, mutta joka tapauksessa sain tehtyä pienillä avuilla vakaana hyviä siirtymisiä, keskityttyä korjaamaan omia virheitäni enemmänkin (käden vakaus siirtymisissä, kyynärpäiden paikka, istuinluut, mitä näitä nyt oli), tehtyä monta hyvää laukannostoa niin käynnissä kuin ravissakin sekä hevosen kulkemaan hirmu kivana ja pehmeänä.

Edelleenkin mulla on ongelmia suoruuden ja istuinluiden kanssa: oikea laukka oli niin hankalaa ettei varmaan olisi Nepan kanssa onnistunut ollenkaan, ja istuinluut tuntuvat olevan ihan eri asennossa. Kuitenkin pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan ja vaikuttamaan hevoseen ja mukautumaan sen liikkeesen ilman että muutun vähän kuin matkustajaksi, pilotiksi joka määrää suunnilleen askellajin ja suunnan. Olipa kiva olo, kun ratsu alla lähtee taas pitkästä aikaa hakemaan pyöreyttä. Olihan se nyt rehellisesti sanottuna pitkä kuin pölynimuri, etupainoinen kuin mikä ja liikkeeltään hidas ja matala, mutta suunta oli ehkä noin 200% parempi mitä edellisenä muutamana kuukautena.

Perjantaina jatkoin harjoituksia vähän samalla teemalla, mitä nyt jo vähän enemmän kääntelin ja otin mukaan ohjaus- ja reagointiharjoitukseksi kentällä olleen kavaletin. Istuinluut todella kertoivat olleensa eri asennoissa eilisen jäljiltä, vähän aikaa jo epäilin vasemman tulevan ulos asti moikkaamaan, niin hellänä tuntui olevan :D  Sain kuitenkin edelleen mielestäni entistä paremmin otetta hevoseen varsinkin ravissa, ja vaikka laukka ei mennyt yhtä hyvin varsinkaan kavaletilla (tulin huonosti, ohjauksessa vikaa ja C joutui seivaamaan tilanteen useamman kerran), niin sain ratsastettua hevosta siirtymisillä hyvin myös takaisinpäin avuille, kun se innostuttuaan muuttui vahvaksi edestä. Lopuksi se liikkui oikeasti ihan superhyvin: oli pyöreä, kevyt, herkkä ja kantoi itsensä, oli siis sellainen Cyra, mitä se oli puoli vuotta sitten kun aloitin ratsastamaan sitä muutenkin kuin tunneilla.

Pitää koittaa nyt saada itseni suoristumaan entisestään. Toinen osteopaattikerta on jo jonossa, olen kiinnittänyt huomiota työasentooni, ja koittanut liikkua muutenkin kuin ratsastaen. Todella toivon että tämä sukellus jäi nyt tähän!