Lauantai 23.2.2013

Tänään tallille tullessa oli Tigrun omistajisto paikalla ja poniheppa syynissä käytävällä. Aamuliikuttajalta oli tullut viesti, että heppa arkoo selkäänsä ja viskoo päätään, olisko kipeä. Jotain jumia siellä tuntuu olevan, koulusatula on toiselta puolelta toppauksiltaan klänässä ja hangannut takapaneelin kohdalta jo hetken. Laitettiin estepenkki selkään ja kokeiltiin -  ei ainakaan mun käteen mitään ongelmaa.

Tigru oli tänään paljon rennompi kuin viimeksi, vaikka paljon jännittäviä asioita, kuten kentän ohi menevä issikka jolla oli perässä stiga sekä yksin kentälle jääminen, tapahtuikin. Ensimmäiset puoli tuntia meni siis koko ajan uudestaan rentoutta etsien, sen jälkeen vasta päästiin keskittymään työntekoon.

Käynnissä vähän sulkuja, ravissa voltteja ja väistöjä. Tigru kulki välillä ihan törkyhyvin, kantoi itsensä ja kuunteli. Itse keskityin pitämään lonkat auki ja evät rentona, pitämään käden vakaana mutta eläväisenä ja ajoittain koitin myös muistaa pitää katseen ylhäällä. Lievästä pöllöilystä huolimatta laukkailtiinkin vähän. Selkeästi vähän vierasta ratsulle, eka käytiin kauheilla kierroksilla, mutta oikeassa laukassa sitten keskityttiin jo ihan kulkemiseenkin. Vasen laukka olikin haastavampi. Selkäongelman ollessa oikealla puolella, sain ensin tulokseksi pelkkää ristilaukkaa, sitten huonoa vasenta laukkaa ja laukan jälkeen superjännittyneen ratsun ja rikkomisen raville. Muutaman nostopätkän jälkeen alkoi vasenkin laukka kulkemaan edes jotenkin, ja yhden, vähän pidemmän pätkän jälkeen lopettelinkin - kompromissi on kova sana. Hetki ravailua lopuksi pidempänä eteen-alas, vähän oli virtaa niin että ratsu tykkäsi enemmän juosta alta kuin venyttää ylälinjaa.

Loppukäynnit käytiin vielä pimeässä laitsojen ympäri, tallikaveri oli muhkupebansa kanssa turvaamassa menoa.

Perjantai 22.2.2013

Tigrun kanssa kentällä tänääkin. T:llä oli takana muutaman päivän rokotusloma, ja hitto että se näkyi! Kerrankin pääsin päiväsaikaan liikenteeseen joten alkukäynnit kävin vielä suht rennolla hevosella käppäilemässä laitsojen ympäri, ja sit kentälle. 

Siellä olikin sit paljon jänniä asioita. Lantakärryt pelotti. Yksi kulma pelotti. Kentällä olevat linnut pelotti. Traktori pelotti niin paljon, että piti tehdä hätäpoistuma 180 astetta. Parit ekat säpsyilyt annoin olla koska virtaa oli, mutta ne muutamat paikaltarynnimiset otin kyllä aika kovaa kiinni. Olin antanut mahdollisuuden edetä rauhassa pidemmällä ohjalla, mutta koska siinä ei jaksettu keskittyä, niin tehtiin sitten töitä hetki hyvinkin saksalaisittain ja lyhyenä. 

Pikkuhiljaa T onneksi rentoutuikin. Käyntiä en jaksanut juurikaan edes etsiä, oli melko selvää, ettei sitä löytyisi ensimmäiseen pariin tuntiin. Ravissa tein ympyröitä, loivia kiemurauria, väistöpätkiä ja temponmuutoksia saadakseni ratsun ensin kuulolle ja keskittymään muhun eikä esimerkiksi niihin lantakottareihin, jotka ei varmasti koskaan aikaisemmin siinä kentänlaidalla ole olleet... T myös sen rokotusloman takia tuntui melko jäykältä jo liikkumaankin, joten harjoitteet sopivat hyvin siihen alunperin suunniteltujen keskiviikon väistötoistojen jälkeen. Pätkittäin saatiinkin hirmu hienoa ravia aikaan, ja pääsin antamaan hieman tilaa myös edestä sille laskea päätä ja rentoutua, kun ei tarvinnut olla skarppina koko ajan että koska se lähtee ja minne. 

Tässä kohtaa palattiin hetkeksi lähes alkutunnelmiin, kun kentälle tuli suokki kamalien kärryjen kanssa, mutta nyt taisi syy olla oikeasti se, että ääni kuului mutta mitään ei nähty. Vähän sitä jänniteltiin kuitenkin alkuun, ennenkuin palattiin taas normaaliin settiin. Hetki vielä ravissa lisäyksiä ja aavistus kokoamista sekä voltteja ympyrällä toisessa päädyssä, ennenkuin annoin pidempää ohjaa Tigrun venyttää ravissa. Ja hienosti se venyttikin eteen alas :) Ei mitään pöllöilyä tai sinkoilua, vaan nätisti avasi kaulaa ja venytti koko matkalta, kun oltiin ensin tehty töitä lyhyenä. Hetki erilaisia mutkauria näin, seis, kiitos ja alas selästä peltolenkille.

Alun pöllöilyistä huolimatta Tigru oli ihan super. Energiaa sillä on ihan valtavasti, ja ajoittain se kyllä kanavoi sen ihan kaikkeen muuhun kuin siihen mihin pitäisi. Jarrujen ja ohjauksen kadotessa välillä mystisesti en taas uskaltanut laukata kun pohja oli vähän liukas (ja koska oon hannari), tulis jo kevätkevätkevät niin päästäisiin tekemään töitä myös laukassa! Ei sillä, pitkä maastolenkkikin tekisi varmasti hyvää, ja joku kunnon pitkä laukkapätkä jolla se pääsisi päästelemään vähän höyryjä. Sen tarpeessa se tuntuu nyt kovasti olevan.

Keskiviikko 20.1.2013

Piudelassa taas tunnilla, ja tälläkin kertaa Malla tuuraamassa. Ratsuna myös viimeviikkoisen toisintona Cyra.

Kenttä oli aurattu ihan tasaiseksi, ja aloitettiin tunti tekemällä ympyröitä ja vähän asettelemalla ulos ja sisään. Cyra oli heti alusta alkaen hirmu mukava ja pehmeä ratsastaa, ja oli helppo olla alkuun sen kanssa samaa mieltä asioista. Oman käden vakaus näkyi hevosen päänviskelynä, ratsuparka tarjosi peräänantoa minkä ehti mutta kun kuskilla ei ollut räpylät ojennuksessa ottamaan sitä vastaan kuin hetkittäin. Yliasettamalla ja -taivuttamalla sain sitä itse hyvin pyöreäksi ja pidettyä sen ulko-ohjan, minkä halusinkin, joten tuli ihan hyviäkin pätkiä.

Jäimme keskiympyrälle ensin siirtämään hevosen takaosaa sisään, ja sen jälkeen pienennettiin ympyrä pikkuhiljaa minivoltiksi ja väistätettiin ulos.  Tein näitä juttuja vuoroin istuen, vuoroin keventäen. Silloin kun heppa oli rento niin sain istua ja vaikuttaa, mutta jos meni päänviskelyksi, hain hetken rauhaa keventäen. Halutessaan tämän jälkeen sai ottaa laukkaa ympyrällä, mutta meiltä jäi väliin - laukka nousee silloin kun mä pyydän, eikä silloin, kun ratsu esittää munaravia antaen ymmärtää et jos hän sais päättää ni me laukattais jo. Kevenneltiin hetki ja etsittiin yhteistyötä, kun tämän erimielisyyden johdosta Cyra näytti mulle keskikaviota ja sanoi et haista vittu :D Hetken välikäynnit kuitenkin jeesasi, pidemmällä ohjalla Cyran kierrokset laski, ja sain sitä ratsastettua käynnissä pitkäksi ja pyöreäksi, josta sit pikkuhiljaa lyhensin.

Tämän jälkeen tehtiin vähän väistöjä, ensin käynnissä keskihalkaisijalle josta väistö oikealle uralle, josta sama juttu ja väistö vasemmalle uralle vähän täyskaartokahdeksikkomaisesti. Hevoset eivät olleet tehneet selkeästi väistöjä pitkään pitkään aikaan kentän lumitilanteesta johtuen, ja olivat alkuun aivan totaalisen pihalla siitä, mitä niiltä pyydettiin. Parin kerran jälkeen ainakin Cyralla syttyi selkeästi lamppu kesken väistön - ai tätä sä halusit, olisit heti sanonut :D Se väisti niiin hienosti ja pienillä avuilla, ja pysyi väistön välit aivan uskomattoman hienossa peräänannossa! Se ihan selvästi piti siitä, että välillä tehtiin muutakin kuin vain suoraa ja ympyrää, ja oli todella tyytyväisen oloinen ja väisti lähes pelkällä istunnalla. Tehtiin myös hetki niin että väistettiin ensin keskihalkaisijalta neljä astetta vasempaan, suoristus ja neljä oikealle. Oikea oli tässä paljon vaikeampi suunta, mutta hyviä pätkiä näissäkin tuli. Ihan lopuksi tehtiin vielä pitkillä sivuilla avoja vasemmassa kierroksessa, ja hitsi että oli Cyralle hankalaa, ja hitsi että sitä kiukutti :D Itse vielä helposti yliratsastin sen avon, joka ei helpottanut hevosen hommaa lainkaan. Lopuksi vielä ravia pidemmässä, avoimemmassa muodossa pyöreänä ja hetki käyntiä tuntumalla.

Hirmu tyytyväinen tämän päivän tuntiin kaikenkaikkiaan olin. Vaikka välillä olikin ihme sähläystä, niin se keskivälin pätkä, ai hitsi että se oli hieno, hyvä ja kevyt. Itsekin sain loppukommenteissa maininnan siitä että jalka oli parempi kuin viimeksi, ja perusistuntani on suora ja ryhdikäs. Hieno juttu siis :) Oma käsi pitäisi saada vaan vakaammaksi, jotta hevonen voisi olla tyytyväisempi. Nyt se epätyytyväisenä ollessaan heiluttaa päätään saaden mut epätasapainoon helposti, ja oravanpyörä on valmis.

Viime kerralta annettuja venytyksiäkin olen tehnyt, en joka päivä mutta useamman kerran kuitenkin. Ei se vielä juurikaan näkynyt, mutta eiköhän se sieltä pienissä pätkissä tule se vaikutus.

Torstai 14.2.

Tigrun kanssa jatkettiin vähän samansuuntaisissa jutuissa, kuin eilen tunnillakin. Kenttä tosin oli aurattu ja Tigru tuntui jäykältä, joten tein myös voltteja ympyrältä sisään sekä S-mutkia suunnanvaihdolla sekä käynnissä pari pohkeenväistöpätkää jotta sain vähän suoruutta matoisaan runkoon. Edelleen se liirasi ajoittain ulkolavalla, varsinkin noissa S-mutkien suunnanvaihdoissa, mutta mun mielestä ei ihan niin paljoa kuin viimeksi. Ajoittain nähtiin myös ystävämme kamelipää, kun alkoi haista työnteolle, mutta vastataivutus auttoi tähänkin.

Keskityin tänään kuitenkin lähinnä siihen että Tigru olisi rento ja että itse istuisin kunnolla. Jotenkin tuli näiden muutaman suojasääpäivän takia hieman alipukeuduttua - en muista koska olisin viimeksi rehellisesti palellut hevosen selässä. No, eilen palelin. Tämä näkyi alkuun ihan suoraan omien reaktioiden hitautena, myöhemmin sillä, että yllätin hartiani korvista muutaman kerran. Kun sain laskettua ja rentoutettua ne, ratsukin kulki huomattavasti paremmin. Samoin mietin paljon sitä Tiian sanomaa katseasiaa, ja huomasin muutoksen istunnassa selkeästi itsekin. Tässä saattoi olla apuna myös eiliseltä Mallan kommentti siitä, että ihmiset istuu usein istuinluiden kärkien edessä. Luulen, että tähän vaikutti paljon palelu = yläkropan jäkitys, sillä kun laskin hartiat, huomasin olleeni etukyyryssä. Suoristin selän, huomasin että katse on alhaalla. Nostin leuan ja huomasin, että paino siirtyi istuinluilla taaemmas. Huomasin, että Tigru pyöristyi, nosti vähän selkäänsä ja keveni edestä. Jänniä juttuja! Nyt pitäisi itse vaan muistaa huomioida tätä enemmän, jotta se jäisi itsellä paremmin lihasmuistiin.

Keskiviikko 13.2.2013

Jokakeskiviikkoiseen tapaan jälleen tunti Piudelassa, Piuden itsensä ollessa poissa opettajana oli Malla. Ratsuna oli jälleen kerran Cyra (onni on tuntikaverin pitkät jalat...), ja teemaksi muotoutui taivutukset suorilla urilla. Tää postaus olisi pitänyt kirjoittaa jo heti eilen illalla mutten enää jaksanut, samoin tunnin loppupalaute olisi pitänyt saada nauhalle, kun kovalevy ei ehtinyt tallentaa sitä tahtia mitä asiaa tuli.

Mallalla on kouluratsastajana ja -valmentajana aika lailla erilainen tapa katsoa asioita kuin estepainotteisella Piudella, onneksi perusratsastus on perusratsastusta lajista riippumatta. Pohja oli ihan poskettoman pehmeä, lumi oli kuin perunajauhoa kavioiden alla ja hillittömän raskas. Käynnissä ja ravissa ensin ihan vaan taivuteltiin ja ajateltiin tahtia ja kevennystä. Sen jälkeen tultiin keskelle hakemaan täsmäohje painon siirrosta sisälle, ja aloitettiin hieman avotaivutusmaista liikettä ensin käynnissä ja sitten ravissa.

Mulla oli jotenkin hirmu jähmeä ja epävakaa käsi, ja vaikka Cyra haki peräänantoa, en jotenkin osannut antaa sille aluksi ulkoa sitä tukea mitä se tarvitsi, ja liikutella kuolainta sisällä, vaan ulko-ohja jäkitti, sisäohja veti ja ne evät vaan lilluivat siinä hevosen kyljessä joko tekemättä mitään tai tökkien väärään aikaan ikävästi ja hevonen juoksi eteenpäin kuin mäyräkoira näyttäen kiusaantuneelta. Taas kerran tultiin tähän: kahden viikon sisään kolmas ihminen sanoo mulle, että uskalla ratsastaa, uskalla ottaa sieltä se tuntuma, jos se pitää ottaa. No, mähän otin, tarvittaessa jopa asetin ulos jotta sain sen ohjan tuntumalle ja kas - eihän se suoraan työvoitto ollut, mutta ajoittain ihan tunsin kuinka hevonen hidasti, selkä nousi, paino siirtyi taakse ja Cyra muutaman askeleen ajan kantoi itsensä rehellisesti ja tyytyväisenä. Ja sit mä taas sohlasin käsieni kanssa...

Avotaivutuksissa tuli ihan hyvää pätkää, mutta varsinaisen ahaa-elämyksen koko hommasta sain, kun tehtiin lopuksi vielä vastataivutuksia. Tajusin, että tää on sitä mitä oon Tigrun (ja aiemmin Antenan ja Hoffen, ehkä vähän Prinssinkin kanssa) tehnyt paljon ja sillä oon saanut hyvin kuulolle, ja kas, toimi tälläkin kertaa. Lopussa se oli jo hirmu kiva, ja sain nopeasti parin loppuverkkaympyrän jälkeen siirtää käyntiin (tuli muuten hyvä siirtymä!) ja antaa ohjat.

Lopussa kyselytunnilla kyseltiin painon siirrosta ja oman kehon hallinnasta. Ratsastajan pitäisi aina satulassa ollessaan, vapaassakin käynnissä, pitää itsensä ryhdikkäänä ja painaa napaa selkärankaan jotta syvätkin lihakset ovat aktiivisia, lösähtäneestä ratsastajasta jää vääriä kuvia lihasmuistiin. Samoin lantion aukeaminen, joka on lonkan aukeaminen vähän laajemmassa mittakaavassa, tapahtuu hitaasti ja kestää vuosia vaikka ratsastaisi päivittäinkin. Siihen sain oivan venytyksen lonkan ojentajaan. Mä kun kovasti oon venyttänyt vain lonkan koukistajaa, enkä siltikään ole saanut lantiota sen enempää auki. Pitää kokeilla siis ottaa tuo harjoitusohjelmaan.

Kovasti siis tuli pohdittavaa, niitä onkin nyt hyvä lähteä harjoittelemaan Tigrun kanssa!

Lauantai 9.2.2013

Tämän päivän teemaksi muotoutui "kamelista ratsuksi". Tigru oli kalenterin mukaan liikkunut jo aiemmin päivällä, joten odotin, että mun alla on ehkä vähän jo töihin kyllästynyt, eteenpäintuupattava ratsu joka suorittaa kyllä, mutta ei kovin innokkaasti. Ja kukkua kanssa! Karmealla vauhdilla lähdettiin liikenteeseen, vähän tassu hidastui kun tajuttiin että jaa, kentälle ollaan menossa. Sama sähellys kuitenkin jatkui kuin aikaisemminkin, tosin keskittymiskyky oli ihan totaalisen hukassa ehkä ekat puoli tuntia, T vaan tuijotteli ja jännitteli, yritin sit mitä vaan, ja jännityin itse sitä samaa vauhtia kuin heppakin... Pää nousi ja ravi oli tikitystä, yhtä kulmaa piti kytätä ja kun lunta putosi puusta, oli sekin ihan loikan arvoinen asia. Voltille kääntäessä liirattiin, puolipidäte ei mennyt läpi ja sivullevievä/taivuttava pohjeapu tarkoitti Tigrun mielestä vain eteenpäin.

No, piti ottaa sit ihan totaalisesti kaikki alkuun. Lauleskelin hetken In Your Wakea jotta rentoutuisin ja hengittäisin itse, ja palattiin ihan vaan etsimään käyntiä passihiihtelyn sijaan ja pysähtymään. Jos pysähdykseen tultiin liiraten tai siinä ei maltettu seistä, oli rankkuna peruutusta. Jonkin aikaa se kesti, mutta kun vaadin keskittymään ja kävelemään enkä hyväksynyt muita vaihtoehtoja, niin yhtäkkiä mulla oli alla rento ratsu, joka käveli tuntumalla ja jonka käyntiä pystyi myös hieman ratsastamaankin! Ihan ohimennen siirsin tästä hetken kuluttua raviin ja oho, poni paransi juoksuaan  entisestään. Ravissa tein muutaman pysähdyksen samalla metodilla kuin käynnissäkin, ja hitsi että peruutuksesta tulikin hyvää ravia! Tein myös muutamia voltteja varovasti, oli liukasta ja olin muutenkin jo ympyrällä. Ohimennen myös nostin laukatkin, ja vaikka meno oli vähän reipasta eikä laukkaa pystynyt ihan kamalasti muokkaamaan, oli nostot hirmu hyviä ekaa oikean laukan nostoyritystä lukuunottamatta, ja osa alaspäinsiirtymisistäkin ihan kelvollisia. Hetken vielä ravailin eteen-alas kevyessä ravissa, Tigru oikein halusi venyttää ihan itse, eli jotain tuli selvästi tehtyä oikein.

Kaikenkaikkiaan varmaan melkein puoltoista tuntia pyörittiin kentällä, ensin puoli tuntia munaravia korvat suussa, sitten vajaa puoli tuntia palikoita ja rentoutta hakien, puoli tuntia töitä ja loppuverkat. Kävelin maasta käsin, ettei olisi möröjä, ja T oli kyllä ansainnutkin lepotaukonsa. Pikahoidot vielä tallissa, sillä oli ehkä hinppasen nesteitä takana. Taitaa kentän pohjan kovuus vähän vaikuttaa niihinkin.

Keskiviikko 6.2.2013

Piuden tunti taas vuorossa, ratsuna jälleen Cyra. En tiedä näkyykö ulospäin, mutta musta ainakin tuntuu, että nyt kun on ratsastanut enemmän, on siellä selässä paljon helpompi ja tasapainoisempi olla heti alusta asti eikä mene ensimmäistä puolta tuntia tunnista oman itsensä ja tasapainonsa etsimiseen.

Alkuun taas vähän ympyröitä ja muita kaaria ravissa, jonka jälkeen siirryin tekemään ensin käynnistä pysähdyksiä ja sen jälkeen ravi-käyntisiirtymisiä. Cyra oli ollut jo edellisellä tunnilla, ja koska edellinen ratsastaja oli hirmu pitkä, oli mulla ihan lieviä käynnistysvaikeuksia saada Cyra kuuntelemaan mun eri paikkaan tulevia eviä eli tappijalan pohjeapuja, ja koin että ratsu oli paljon pohkeen takana. Käynnissä varsinkin, kun käynti on noille keskieuroopan ihmelapsille vieras asia. Monta kertaa kun Piude sanoi käynnin olevan hyvä, musta tuntui, että se on ihan kuollutta eikä etene ollenkaan ja hevonen on ihan joka suuntaan tyhjä. Sitten taas kun sain sen liikkumaan eteenpäin, tarvittiin siihen isompi pohjeapu ja helposti sit mentiinkin vähän tasapainottoman oloisesti, jolloin taas aloin jännittämään kun pohja tuntui varsinkin ravissa lumen alla liukkaalta -> hevonen koomaantui. Pysähdyksistä tuli kuitenkin kaikenkaikkiaan mun mielestä hirmu hyviä, oikeastaan vaan pari omasta ratsastuksesta johtuvaa huonoa stoppia (ei, ne ei ansaitse tulla mainituksi pysähdyksinä..) tuli tehtyä.

Ravipätkät menivät noin muuten ihan kivasti. joskin siirtymiset ylöspäin oli hirmu hitaita, ja varsinkin alkuun ensimmäiset askeleet eivät olleet mun. Helposti niissä heitin ohjan lähes kokonaan pois siirtymisessä, kun pelkäsin että en päästä sitä liikkumaan eteen. Kun pidin tuntuman ja hieman uskalsin myös raviin siirryttäessä liikuttaa kuolainta niin siirtymiset olivat paljon parempia. Jännää, että taas olin jotenkin paljon rennompi alas ravissa istuessani kuin keventäessä. Ehkä kevennyksessä on vaan liikaa liikkuvia osia.

Edelleen itselleni huomiona, uskalla ratsastaa! Ne pätkät kun rentona tein asioita tarpeellisella voimakkuudella, olivat ihan hirmu hyviä, hevonen oli kuulolla ja haki ja jopa liikkui peräänannossa, tasapaino oli hyvä ja kokonaisuutena oltiin molemmat pehmeitä toisillemme. Helposti jäin kuitenkin vain matkustelemaan, jolloin käsi menetti vakautensa ja hevonen tuntuman, jolloin se alkoi heilutella päätään ja mun tasapaino järkkyi. Onneksi tuolla voi tarpeen tullen pysäyttää ja kysyä lisäohjeita, tai jäädä kohdalle kuuntelemaan.

Ei se nyt mitään loistokasta vielä ole, mutta muutamaan ekaan kertaan nähden se alkaa jo vähän sujuakin :) Onni on hyvät, osaavat ja herkät hevoset!

Maanantai 3.4.

Tänään oli ensimmäinen tunti Tigrun kanssa T:n tunnilla. T. tuntee Tigrun jo ennestään, vain minä olin uusi tapaus. Tehtiin ihan perusjuttuja, ensin suoraan ja sit ympyrällä, välillä väistättäen tai kääntäen voltille, jos ratsu oli omissa maailmoissaan tai vastusti kun haisi liikaa työnteolle. Ratsastin itse hirmu huonosti ja olin todella jännittynyt ja se toki heijastui hevoseenkin, bonarina vielä edelleen liukkaahko pohja. 

Ihan alkuun ratsastettiin toisessa päädyssä hieman uran sisällä ja suoraan. Sen jälkeen siirryttiin ympyrälle ravaamaan ja etsimään vähän tahtia, rentoutta ja ratsua kuulolle. Tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin ja käynnistä raviin, jos käynti muuttui peitsiksi, piti väistättää tai avottaa, ja kun taas käyntiä, heti raviin. Siirtymiset raviin oli aluksi hirmu hitaita, mutta ne nopeutuivat kun muutin omat apuni napakammiksi, käyntiinsiirtymiset oli mun mielestä kautta linjan hirmu huonoja, pää nousi, siirtyminen kesti monta askelta ja joko jatkui peitsinä tai tök kuoli kokonaan. Sama juttu laukassa, ekat laukannostot ihan hirveitä ja hevonen könäsi hillitöntä munaravia eteenpäin, ja siirtymiset alas joko samaa munaravia tai tök ja pohjasta johtuen toki myös luisk. Varsinkin oikean laukan nostot sain kuitenkin tosi hyviksi kun pidin käden matalana ja rentona ja enemmänkin päästin Tigrun laukkaamaan kuin varsinaisesti ajattelin laukan nostoa. Laukka oli edelleen aika huonoa ja rikkoja tuli paljon koska itse pohjan takia himmailin vähän liikaakin, mutta ihan hyviä pätkiä sieltä kuitenkin tuli. Loppuraveissa T oli jo hirmu hyvä, eikä enää jaksanut kytistelläkään mitään (tai sitten kuski ei jaksanut kytistellä..).

T sanoi että projektiksi kannattaa ottaa mun pään asento. Jään helposti katsomaan vain omia käsiäni tai tuijottamaan hevosen niskaa, että onko se nyt nätisti kaarella, ja tämä saa koko istunnan lysyksi, epäryhdikkääksi ja etupainoiseksi. Kun kannan pääni ja pidän leuan ylhäällä, on koko asentoni ryhdikkäämpi ja jäntevämpi, sekä lantioni kääntyy enemmän alleni niin että tosiaan istun takapuoleni ja istuinluitteni päällä enkä könötä ns. etupyllyllä...  Samoin ikuisuusongelmakäteni pysyvät tällöin oikealla paikalla ja vakaampina. Käsissä kannattaa myös pitää huoli siitä että ne ovat lähekkäin eivätkä leviä, vaikuttaa siis vakauteen paljon. Oma katse myös määrittää etenemisen: jos jään itse katsomaan niitä "pelottavia" asioita, jännityn ja lopputulemana hevonenkin taatusti katsoo ja jännittyy myös. Töihin vaan molemmat, eikä tuijotella mitään ;) Ihan hyviä vinkkejä siis tuli, vaikka koko tuntiin, tai lähinnä omaan ratsastukseeni en ollutkaan tyytyväinen. 

Projektina itselleni siis tulevaisuuteen nuo, sekä oma huomioni: ratsasta rohkeammin! Se että jos välillä lipsuu ja sutii, ei tarkoita sitä että seuraavaksi ollaan nurin, ja hevonenkin ehkä oppii reagoimaan ja kuuntelemaan, kun tasapaino on hukassa. Myös tehtävien asettamisessa pitää muistaa loppuunvienti: jos ei totella pienestä ja nätisti, niin sit pitää puhua riittävän isoilla kirjaimilla kerran, että menee seuraavan kerran pienestäkin avusta läpi. Käyntiä pitää myös uskaltaa ratsastaa eteenpäin, vaikka tekeekin väistöä tai muuta, ja vaikka se hetkellisesti rikkoisikin sen peitsille. Löllöily ja laiskottelu ei ole vaihtoehto, vaan edetä pitää myös. 

Sunnuntai 3.2.2013

Tänään vuorossa maastomönkkäröinti vol 2. Oltiin kummitätini S:n kanssa kaksistaan tänään liikenteessä, hänellä Hille ja minulla luottomönkkäri Lopi. Reissu venähti 2 tuntia pitkäksi, mutta käveltiin kyllä varmaan kolme neljäsosaa ajasta, vähintään. Lähdettiin samalle reitille mistä viimeksikin mentiin, mutta jatkettiin tosiaan matkaa metsäpolkuja ja -teitä pitkin aina Equstomille asti, ja kierrettiin sieltä kautta kotiin. Runsaasta käynnistä riippumatta reissu ei ollut ihan helppo, metsäpolut on nyt asia erikseen, mutta ns. "tykkiteillä" oli paljon lunta ja mönkijänurista huolimatta  pohja oli pehmeä ja upotti ajoittain paljonkin. Melkoista tarpomista siis. 

Tielle päästyämme eivät karvanopat silti malttaneet pitkään kävellä. Annettiin niiden mennä sitten omavalintaista reippaampaa askellajia, välillä Hille meni tölttiä niin lujaa, että meidän Lopin kanssa piti ottaa laukalla kiinni! Junaradan jälkeen otettiin yksi ylämäkilaukkaspurtti, ja siinä hepat jo vähän hyytyi, varsinkin Hille, joten käveltiin taas hetki. Nähtiin myös ihan oikea lumikko vilistämässä penkalta metsän suojiin! Tämän jälkeen otettiin vielä yksi lyhyt pätkä ravia/tölttiä ja yksi vielä lyhyempi laukkaa, sen jälkeen alkoivat hevoset olla jo niin puhki, että askel ei kovasti vetänyt vaikka jo ihan kotikulmilla oltiin. Viimeiset puoli kilsaa talutettiinkin hevosia, ne puuskuttivat kovasti ja itselläkin alkoi vajaa parin tunnin istuminen tuntumaan pebalöllöissä.

Keli oli aivan loistava, ja Valon päivä tosiaankin sopi tälle päivälle mainiosti. Aamun suherosta huolimatta aurinko paistoi lähes koko lenkin ajan, ja välillä ihan selkeästi lämmittikin. Reitti oli sellainen, että ehdottomasti haluan mennä siitä yhden variaation kesällä, kun tykkitiet on auki ja niitä pääsee laukkaamaan!

Lauantai 2.2.2012

Toissapäiväisestä urpoilusta johtuen olin vähän epäileväisellä kannalla sen suhteen, että mitä tästäkin nyt tänään tulee. Varsinkin kun otin siirtymän tallille suoraan töistä (jonne sinnekin siirryin suoraan ei-kotoa..) ja tallilla huomasin että ratsastushousut olivat jääneet kotiin. Onneksi jalassa oli joustavat farkuntapaiset, niin hetki asennetta maanraosta keräiltyäni hain Tigrun tarhasta ja lähdettin ripeästi kentälle kun valoa vielä hetkeksi riitti.

Vähän sätkyltä se tuntui tänäänkin, vai liekö työallergiaa ilmassa. Päätin joka tapauksessa jäädä kentän alapäätyyn tekemään töitä, kun siellä oli rennompi meno. Hirmu tärkeää oli pysyä itse rentona ja hengittää - jos hiemankin jännittyi, niin sama kävi ratsulle. Eilen crosstrainer-tunnilla kyllä huomasin, että käsiä en jännitä ja hartiat pysyvät rentona, joka kerta ohjaajan muistuttaessa asiasta, tsekkasin omani ja olin iloinen todetessani, että rentoja ovat :) 

Alkuun pitkä pätkä, varmaan puoli tuntia, töitä käynnissä - ja siis niin, että mentiin sitä käyntiä vaikka askel kerrallaan, mutta heti kun levisi peitsille, vauhti pois ja kaikki neljä jalkaa liikkumaan omaan tahtiinsa. Tarvittaessa otin myös muutamia väistöpätkiä, mutta kaaria kääntelin melko vähän, siellä kun ongelma tuntui kasvavan. Pääsääntöisesti pyrin ratsastamaan uran sisäpuolella kaiken aikaa ja kääntämään ulkopohkeella kunnon kulmat, melkein jopa takaosakäännösmaisesti. 

Kenttä oli melko liukkaan näkönen, joten raviin lähdin hyvin varovasti ja ihan mummoravia. Edelliskertojen suoruusongelma oli olemassa edelleen, ja sainkin täsmävinkeillä asiaa hieman korjattua. Jopa niin, että tänään se edelliskerran huonompi oikea suunta oli alun jälkeen paljon parempi kuin vasen. Ravissa jatkoin ensin samalla neliöllä väistöjä niin että väistätin uran sisäpuolelta muutaman askeleen ulos ja itse lopetin väistön ulkopohkeella. Sen lisäksi tein myös temponmuutoksia ravissa. Lisäykset onnistuivat paremmin kuin kokoaminen, puolipidätteet eivät oikein menneet läpi ja alaspäin muutosta ei oikein selkeästi tullut kuin muutaman kerran hyvin. Teinkin pari kertaa isoin kirjaimin ravista suoraan pysähdyksen, tarvittaessa myös parin askeleen peruutuksen, että sain T:n kunnolla kuulolle. Väistöt olivat hirmu paljon parempia vasemmassa kierroksessa, T astui hyvin ristiin ja eteni samalla, oikealle kaula helposti meni mutkalle ja pää kääntyi linkkuun, mutta väistöaskeleet olivat huonoja. Temponvaihtelut olivat taas oikealle ihan hirveän hyviä, energisiä ja liikkuivat ylämäkeen, ja niiden jälkeenkin perusravi tuntui koko ajan paremmalta. Vasemmalle taas alaspäin ei oltu kuulolla ja ylöspäin siirtymiset menivät helposti kipittämiseksi, eikä niinkään askeleen pidennykseksi. Näiden jälkeen sain myös muutaman oikeasti hyvän käyntiinsiirtymisen, missä tosiaan käveltiin!

Ravissa tein myös muutamia isoja voltteja/ympyröitä. Näissä auttoi suoruuteen ihan hirmusti ajatus siitä, että enemmän ajattelin kuin itseasiassa tein asetusta ulospäin. Koko hevonen pysyi näin paljon parempana, kun en ylitaivuttanut sitä loivalla kaarella, ja enemmän tuntumaa oli ulko-ohjalla. Laukkaa en lähtenyt kokeilemaan, sen verta liukkaalta pohja vaikutti, ja toiseen suuntaan mennessä yksi sivu tuijotettiin aina Jotain Pelottavaa, jos en itse ollut tarkkana ja antanut jotain Tehtävää, suoraan tahdissa meno ei riittänyt tehtäväksi. Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin Hirmu Tyytyväinen Tigruun tältä päivältä, alun käkättelystä huolimatta lopputulemana oli rento, letkeä ja pärskivä hevonen, joka eteni pätkiä tasaisena kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä :)