Keskiviikko 27.3. - gramaaneja ja pyörälläajoa.

Piuden tunti, ratsuna Cyra. Cyralle laitettiin alkukävelyn ja -hölkän jälkeen gramanit satulavyön sivuun kiinni, koska se on ollut tuhma ja lopputunnista viskellyt päätään, sekä tykännyt kulkea kenossa lavat ulkona. Järkytin alkutunnista myös Cyran napauttamalla sitä raipalla kun se jäi jarruttelemaan kakkatauolle - Äiti näitkö, se löi mua! :D No, lopputunnin se olikin superhyvin kuulolla eikä paljon tarvinnut keskustella että mennäänkö vai ei. Pienikin pohje riitti, ja tämä vielä edellisen tunnin pitkäjalkaratsastajan jälkeen, joten voin olla tyytyväinen.

Jos Cyra keskittyi harjoittelemaan suoranakulkemista, niin mä keskityin kantamaan oikeaa kättä ryhdissä ja pitämään jalkoja alhaalla sekä kääntämään. Tänään ne ei heiluneet niin järkyttävästi kuin pari viikkoa sitten, ja vaikka apujenkäyttö oli ajoittain kaikkea muuta kuin selkeää ja johdonmukaista, en ollut ihan hirveän hukassa ja epätasapainossa siellä selässä. Tein vähän pienempää uraa, josta käänsin-suoristin asetin, käänsin-ratsastin ulos, tein puolipidätteen, asetin-käänsin jne. Oikeassa kierroksessa homma oli hirmu paljon helpompaa kuin vasemmassa: oikea käsi ulko-ohjana ei vaan suostunut pysymään paikallaan, vaan valui milloin eteen suoraksi, milloin jäi taakse, yhteistä tässä oli vain se, että ulko ohja lerppui ilman tuntumaa... Ulkopohje myös hieman vuosi ajoittain, pitäisi ajatella ajavansa polkupyörää, eli kädet rinnakkain samalla tasolla.

Hirveän hyvä fiilis tunnilta kuitenkin jäi, hevonen tuntui hyvältä ja reagoi siihen mitä tein, kun tein oikein. Sain itse mielestäni myös ratsastettua kohtalaisesti ja parannettua omaa ratsastustani myös.

Sunnuntai 24.3. - Kraniosakraaliterapiaa

Tigrulla eilen Kraniosakraalihoito näihin jumeihin liittyen. Itse olen aika avoin näille vaihtoehtohoitomuodoille, ne kun usein hoitavat syytä eikä pelkkää oiretta, kuten kiireinen länsimainen lääketiede tuppaa piikityksineen tekemään.

Kraniosakraalihoito on siis aivo- ja selkäydinnestekierron muokkaamista, näin mulle selitettiin. Nestekierron normaalin kulun estyminen voi aiheuttaa lihasjumeja, tai lihasjumi voi estää normaalin nesteikierron. Hoito itsessään näyttää siltä, että hoitaja vain pitää käsiä hoidettavan päällä, mutta kun tarkemmin katsoo, käsi liikkuu hieman. Tämä liike ei kuitenkaan ole hoitajan tekemää, vaan hoidettavan oma nestekierto aiheuttaa tämän liikkeen. Hoidettavat ovat usein hoitopäivänä loppupäivän ja hoidon jälkeen väsyneitä, seuraavana päivänä suositellaankin kävelyä vain maasta käsin. Joskus kuulemma hoidon jälkeen voi tulla jopa ontumaa, kun paikat aukeavat. Esimerkiksi täällä lisää hoidosta.

Itse en ole koskaan terapiaa aiemmin nähnyt, mutta edellisen vuokraponin kanssa mulla on siitä positiivisia kokemuksia, se ainakin oli paljon parempi monivammaisena ratsastaa hoidon jälkeen. Hämmentäväähän se oli, katsoa kun toinen pitää käsiä hevosen päällä eri paikoissa, mutta ainakin ratsun naaman ilmeistä se joltakin tuntui. Välillä se oli silmät puolitangossa pää lurpallaan, välillä ihan nenä kikkurassa eli selkeästi joku tuntui. Outouksia oli parissa kohtaa, hännän tyvi oli kuumempi kuin muu kroppa, mutta todennäköisesti hankauksesta johtuvaa. Vasemman lautasen päällä oli kovempi kohta, jonka minäkin huomasin. Sitä ei hoidossa vielä ihan auki saatu, katsellaan siis, mitä tapahtuu. Noin muuten mun mielestä ponin lihaksisto oli hoidettuna löysemmän ja rennomman oloinen, sääli ettei itse pääse sitä ensimmäisenä testaamaan, menen vasta torstaina. Tänään sillä on vapaapäivä, jollei omistajisto käy sitä taluttelemassa.

Innolla siis odotan torstaita (muunkin kuin lähestyvien pääsiäisvapaiden takia ;), että mitenkäs ponille kävi!

Lauantai 23.3. - Rentoilua ja maastoköpöttelyä.

Tigrun kanssa vähän rentoilun hakemista, melko nopea setti superkelissä. T oli tänäänkin vähän jännittynyt, mutta muutamaan edelliseen kertaan nähden ihan hirveän paljon rauhallisempi. Ajoittain ilmassa oli vähän kyttäilyn makua, mutta laskisin sen ehkä eniten työallergiaksi - on pal helpompaa pistellä menemään kuin ihan oikeasti taipua, ja Sieltä Ladon Takaa Voi Joku Kyllä Ihan Oikeasti Tulla ;) No, taivuttelua, eli ympyrää ja voltteja siis, ympyrällä vähän väistöjä ulos että sain ratsun pikkasen paremmin ulko-ohjalle ja pääsin relaamaan sisältä, ja voltteja tarpeen mukaan myös. Hyvin pääsi pidentämään ohjaa, ja vasen laukka nousi ok:sti kun kuski korjasi istuntavirheensä. Se myös kulki heti alusta asti ihan hirveän paljon paremmin kuin edellisillä kerroilla, ja jopa haki hieman peräänantoon, kun päästi sisäohjasta irti. Tämän jälkeen hetki kevyttä ravia, jossa Tigru venytti hyvin eteen-alas, ja kun tallikaveri oli lähdössä loppukävelyille peltojen ympäri, niin äkkiä pitkä ohja ja mukaan, kun poni tuntui hyvältä.

Hieman jotenkin valun oikealle siellä selässä. Tein tästä testin, menin hetken aikaa ilman jalustimia. Pysyin paremmin suorassa, ja luulen, että se mun vasemman kyljen kasassa oleminen edesauttaa asiaa. Nyt tarttis vaan saada siis se kylki suoraksi, ja paino tasaisemmin myös vasemmalle jalustimelle. Niin ne ongelmat vaihtuu, aiemmin paino oli pääosin vasemmalla, mutta nyt varmaan tuo jalkapöydän vamma aiheuttaa sen, että sitä painoa ei itse oikein halua sinne vasemman päkiän päälle laittaa. Ulkoapujen merkitys tuli tänäänki ilmi, jos falskaa, poni punkee menemään miten huvittaa ja kulkee pää taivaissa. Ulko-ohjan tuki auttaa siis siihen pyöreyteenkin. Onko kukaan koskaan kuullut tästä? ;)

Jännittyneisyyteen liittyen Tigrulle tulee tänään kraniosakraalihoitaja, ja menen illalla katsomaan tapahtumaa. Jännityksellä odotellaan mitä se tuo tullessaan, T kun on omistajansakin mielestä ollut huono ratsastaa nyt, ja jäykkyyttä on jossain. Illemmalla siis kommenttia siitä!

Keskiviikko 20.3. Tunnilla

Piuden tunti taas tänään, ratsuna Cyra. No news here ;)

Kenttä oli aika kova, niin menin (menin, koska tuntikaverini teki ihan muita juttuja) vähän käyntiä ja hissutteluharjoitusravissa ympyröitä ja suunnanvaihtoja lähinnä vaan taas sitä omaa elämistä. Näistä on ihan kauhean hankala kirjoittaa, kun tää on pääosin mun olemiseen keskittymistä eikä niinkään tehtäviä, ja tunnetta on mahdoton selittää.

Ajoittain sain hirmu hyviä pätkiä ja ahaa-elämyksiä lantion rentoudesta, paha vaan, että silloin helposti unohdin koko muun paletin. Haasteena tuntuu olevan nyt se, että kun jalat on rennot, ne on lötköt ja irti kyljestä, eikä kiinni. Sain kuitenkin tunnin jälkeen ihan kädestä (jalasta) kiinnipidettynä mallin siitä, kuinka pohjetta tulisi käyttää. Ajoittain hiffasin tunnilla itsekin sen fiiliksen, kun lantio on rento, reidet, polvet ja pakarat vaan hyllyy menemään, mutta alapohje on jäntevä ja kiinni hevosessa. Nää hetket kesti aina hetken kerrallaan ja hitsi että hevonen tuntuikin silloin hyvältä.

Isoin ongelma tuntuu silti nyt olevan vasemmalle kiertynyt ylävartalo. Vasen kylki on lysyssä (sikäli hassua, kun noin milloin vaan muuten oikea kylki on se, jonka päällä röhnötän) ja oikea lapa ei pysy paikallaan, vaan olkapää vetää sitä eteen niin että koko käsi on väärässä asennossa. Hartia nousee, kyynärpää lepattaa ulos ja käsivarsi venyy eteenpäin. Varsinkin ulkokätenä kaarteessa tää oli lähes mahdotonta oikaista. Ja jälleen, kun keskittyy yhteen asiaan,koko muu paketti levähtää.

Toivottavasti alan taas ehtiä salillekin, kun muut huolet on ainakin nyt vähentyneet. Humantool olisi kätevä, pitääkin kysyä, olisko työterveyshoidossa sellaista. Samoin joku kinesioteippaus olisi siisti.

Jälkeenjääneet tallipäivät

Vähän jälkeenjääneitä muistiinpanoja:

Torstai 14.3.
Tigrulla. T ei ollut kovin hyvä, arkoi vähän selkäänsä, ja kentällä tapahtui niin paljon ettei oikein osannut rentoutua. Pöllöillyt se ei silti juurikaan, ja itse uskalsin ratsastaa vaikka ratsu tuntuikin ajoittain katoavan alta. Ei se sit tehnyt sitä :) Uskalsin jopa ratsastaa niin, että oikeassa laukassa sain provosoitua ulos pukin :D Kehonhallintaa ratsulla ei kuitenkaan ole niin paljon, että se olisi saanut siitä jatkettua samaa laukkaa, vaan levisi ristille, ja otin vauhdin pois kun oltiin tulossa kulmaan ihme pupuhyppelyä. Oikea laukka noin muuten oli hyvä, vasen nousi huonosti ja pyörikin alkuun huonosti. Lopussa Tigru kuitenkin venytti eteen-alas hirmu hyvin, oikein itse sinne hakien.


Keskiviikko 7.3.
Pienellä kiireellä tunnille, kaveri oli mukana graduaiheineen. Mulla oli lämpimästä kelistä johtuen saappaat, ja olo oli alkuun pahuksen irtonainen. Piude haki sitten tallista liimaa, niin saatiin vähän rentoutta kroppaan, kun jalkaa ei enää tarvinnut pitämällä pitää kiinni. Rumaa ja heiluvaa ratsastus silti oli, enkä ollut oikein millään tasolla tyytyväinen.


Tällä viikolla pitäisi tallata ihan normaalisti, keskiviikkona tunti (viime keskiviikon peruin kaiken hässäkän takia), ja Tigrulle vähintään lauantaina, ehkä myös torstaina tai sunnuntaina. Ensi viikko on onneksi lyhyt, niin ehkä ehtii useamminkin.

Kertausta kuluneelta viikolta

Keskiviikko 
Piuden tunti Cyralla. Paluu normaaleihin toimiin. Kenttä oli liukas, ja etsittiin ravin tahtia ja omaa rentoutta. Itse olin superjäykkä ja suoritin huonosti - omat huolet ja salille ehtimättömyys näkyivät kyllä. Cyra tuntui koko ajan luisuvan alta ja oli kuin saippuapala. Muutamia hyviäkin hetkiä tuli, mutta en kyllä tuolle suoritukselle hirveästi aploodeeraisi.

Torstai
Tigrulla. Nopea säätilanmuutos, vettä satoi. Kentän viereisen ladon katolta tipahteli lunta, ja se putoamisen ääni säikytti kaikkia hevosia. Tigru oli ihan superjännittynyt ja teki muutamat lähdötkin. Tallikaveri jäi loppukävelemään seurahevoseksi kentälle, hyvä niin. Hyvä oli myös kun kentällä alkoi ryhmätunti, hevoskaverit selvästi helpottivat ratsun (ja ehkä kuskinkin..) jännitystä. Sen jälkeen Tigru liikkuikin ihan superhienosti, rentona ja pyöreänä. Kauheasti en sitten muuta vaatinutkaan, ja lopettelin aika pian ihan jo senkin takia, että tuntilaiset saivat paremmin tilaa.

Lauantai
Työpäivän jälkeen vielä tallille. Tigru kohtuullisen hyvä alusta, kunhan nyt käveli alta pois. Alkuun etsittiin siis ihan vaan mun käyntiä, josta tehtiin siirtyminen pyöreänä pieneen, mun raviin. Jos pää nousi ja kaahotus alkoi, palattiin alas etsimään rentoutta. Lievää kytistystä oli ilmassa, mutta sitä tapoin pienillä avo- ja väistöpätkillä eri suuntiin. Laukattiin myös, ihan pieniä pätkiä alkuun, ja kun ratsu malttoi laukata, mentiin pidempiäkin pätkiä laukkaa kerralla. Oikea laukka oli hyvää alusta asti, ja hevonen innoissaan menossa, joten pääsin tosiaan nostamaan laukkaa pelkällä sisäistuinluun ja -lonkan siirrolla eteenpäin. Vasen laukka oli taas alkuun ihan superhuonoa, ja myrskytuuli tuli tässä vaiheessa, niin tehtiin sen kanssa vähän vähemmän töitä. Nostoja ja pieniä pätkiä siis. Tigru alkoi tässä kohtaa olla melko liukas, ja kytisteli yhtä nurkkaa rikkoen laukan raville. Itse arkailin hetken, mutta lopulta paloi käpy ja totesin että siitä laukataan piste, tapahtui mitä vaan. Kyllä me sit laukattiinkin, eikä mitään tapahtunut. Loppuravit istuin enkä antanut kauhean pitkää ohjaa, kun tuuli tosiaan oli huima ja Tallinnan TV:ssä oli vähän kohinaa. Kevyt ratsastelu flunssaisena ei siis ihan toteutunut, melkeen puoltoista tuntia loppupeleissä palloiltiin kentällä. Työvoitto lähinnä itselleni silti, ja voin olla tyytyväinen.