Kääpiökavaletteja!

En ole ehtinyt vielä käsitellä niitä viime viikkoisia Nelson-kuvia vielä, mutta tänään olis tullut hirmu hyvää kuvasatoa tunnilta. Ratsuna töihin palannut Cyra, joka alun hidastelun jälkeen oli oikein super ratsastaa. Alkuun vähän kääntelyä ympyröille ja pari yksittäistä puomia niillä ympyröillä, ja sitten ravipuomeja sarjassa; ensin kolme, sitten muutama metri väliä ja neljä perään. Muutama kerta molempiin suuntiin näin, ja sitten nostettiin parista puomista kerrallaan toinen pää ylös kunnes kaikki oli ikäänkuin kavaletteja. Tässä kohtaa hukuin ensin itse omasta olemisestani - en saanut puolipidätteitä läpi, tasapaino heitteli ja jäin liikkeestä jälkeen tai puristamaan reisillä. Vaati ensin isomman puolipidätteen (joka meni läpi vasta niin että tökättiin toiselle kavalettisarjalle..), vähän pään ohjelmointia sekä ohjien lyhennyksen, ennenkuin pääsin kiinni tekemiseen. Kummasti näkyy toiminnassa, ettei ole mitään yksittäistä puomia vaativampaa saatika isompaa ratsastanut piiiitkään aikaan. Loppupeleissä selvittiin näistä kääpiökavaleteista kuitenkin kunnialla, ja Cyra oli entistä parempi.

Laukattiin vielä molempiin suuntiin, ja varsinkin oikeaan kierrokseen (!!!) laukka oli ihan huippuhyvää, tasapainoista ja sitä pystyi kokoamaankin hieman. Vasen laukka ei mennyt yhtään niin hyvin, mutta ihan ok:sti kuitenkin, ja kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen sekä omaan ratsastukseeni että  ratsuun :) En ollut ollenkaan niin läpivino mitä aiemmin, ja hetkellisestä hukkumisesta huolimatta löysin tasapainon ja tekemisen meiningin uudelleen ja jopa paransin aiempaan :)

Huomenna onkin Horse Showhun liittyen häppenkiä, ja ensi viikolla vielä enemmän - sekä siihen että Hevoset Stadikalla -tapahtumaan liittyen!

Älä paina, vaan siirrä!

Eilinen tunti Piudella, ratsuna jälleen Nelson. Tällä kertaa ei mennyt ihan yhtä penkin alle kuin viimeksi, vaikka alku ei lupaavalta näyttänytkään. Alkuun satula valui oikealle ja paino samoin, oikealle en päässyt mitenkään, vasen käsi laski ja oikea kramppasi. Onneksi vihdoin saatiin tähän korjaus, kun ratsastettiin suoraa linjaa Piudea kohti. Koitan kompensoida oikealle valumista painamalla vasenta jalkaa erittäin tehokkaasti alas, joka saa lantion entisestään kallistumaan oikealle. Täsmäkorjaus tähän on juurikin tuo otsikon ajatusmuutos, että en paina painoa vasemmalle alas, vaan ennemmin siirrän sitä lantiota. Hankala selittää, koska kyseessä on taas näitä tunnejuttuja. Tämän jälkeen kuitenkin homma helpottui aivan uskomattoman paljon. Kun lantio ei ollut kallistuneena koko ajan sivusuunnassa oikealle, pääsin kääntämään sitä horisontaalisesti, ja samalla mukautumaan oikean kierroksen liikkeeseen paremmin ja myös oikea käsi löysi paremmin oman paikkansa. Parempi se vasen edelleen oli, ja uuden asennon säilyttäminen vaikeaa (laukassa lähes mahdotonta..), mutta tiedänpä nyt ainakin miten korjata!

Ensin ravissa siis tehtiin vähän voltteja, että saatiin käännettyä etuosaa. Tämän jälkeen katkaistiin kenttä pituussuunnassa ja ratsastettiin Piudea kohti ensin etuosa suoraan ja sen jälkeen myös miettien takaosan suoruutta. Toiseen päätyyn ympyrälle, jossa tehtiin jokunen siirtyminen ravi-laukka-ravi. Laukka vasempaan oli helpompaa kuin oikeaan vaikka edelleen valuin helposti ulos, mutta nostot olivat hyviä. Oikeassa laukassa paino valui väärin niin että laukasta tuli huonoa, ja vaikka oltiin ympyrällä, poni vähän väliä tuntui hakevan sitä vasenta laukkaa. Laukkojen välissä tehtiin käyntipätkä, jossa vuorotellen pidennettiin ja lyhennettiin käyntiä, niin että lyhyt ei ollut sama kuin hidas ja kuollut, eikä pitkä kiireinen vaan enemmänkin niin että koko hevosen raami venyi pituutta samalla kun askelkin piteni. Näissä onnistuin mielestäni hirmu hyvin, sain ponin kokoamaan ja venymään oikeastaan pelkällä istunnalla.

Tästä sessiosta on jopa muutama kännykkälaatuinen kuva kun tallikaveri tuli katselemaan meidän tuntia, katsotaan, saisinko niistä muutaman raakattua tännekin asti esittelyyn :)


Maananataina oli Tigru, mutta siitä nyt ei oo paljon sanottavaa. Vänkäsi vastaan noin about kaikelle, ja vasta lopussa superpitkänä malttoi yhtään rentoutua ja pehmentyä.  Pohdintaa pohdintaa.

Perjantainen mielentyhjennys

Tigrulla perjantai-illan perinteinen arki irti viikonlopusta-sessio. Oon jotenkin aina ollut sitä mieltä, että perjantai-iltaisin ollaan kotona ja rentoudutaan, mutta nyt oon jotenkin alkanut pitämään siitä, kuinka hyvä ratsastus rentouttaa mielen ja erottaa viikon kiireet viikonlopun rauhasta. Viimeistään, kun ratsastuksen jälkeen kävelee pitkin ohjin pellonreunaa auringon laskiessa pikkuhijaa, ja ratsun kävellessä rentona pitkin ohjiin, unohtuvat työviikon kiireet ja ärsytykset, jos niitä vielä oli jäljellä. Lopputuloksena rentoutunut ratsastaja ja tyyni mieli, joka takaa aivan loistavat yöunet seuraavalle yölle!

Kentällä pyöriskeltiin ihan tarkoituksella mörköpäädyssä. Alkuun taas tutusti temponvaihteluita, joihin Tigru vastasikin aivan erinomaisen hyvin. Se pyöristyi hyvin jo heti alusta, ja ehdin jo nuolaista - ennenkuin tipahti. Ei onneksi kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä mulla oli alla superpinkeä kaikkea kyttäävä ja kaikille avuille puolikuuro pikkuratsu. Kylläpä harmitti! Erinäisen neuvottelun ja oikea-aikaisen kovemman ohjasotteen (edeltäen muutaman ei-niin-oikea-aikaisen ohjasotteen) jäljiltä sitten kuitenkin T totesi, että kai sitä sitten palataan tekemään töitä, ja kulki ihan superisti pärskien niitä herneitä nenästä. Tämän jälkeen, kun ratsu jännittyi, sain sen takaisin kuulolle ihan vaan sillä, että kävin pikaisesti alusta loppuun oman istuntani läpi - jalka pitkänä alhaalla, reidet ja pakarat rentona, kanna vakaa käsi, vatsa tiukkana ja pitkänä, hartiat takana rentoina, pää ja niska kannettuna katse eteenpäin. Pohdinkin kotimatkalla, että miksen ymmärrä tehdä tätä koskaan tunnilla? Odotanko vaan, että kun menee huonosti, Piude kertoo, mitä pitää korjata, ja säädän omat aivoni off-asentoon?

Noin muuten tein ensin paljon voltteja ja lopulta vähän avoakin. Tigrun vasen lapa eli taas ihan omaa elämäänsä, ja oli tuskallista saada se taipumaan ja kulkemaan suorana, sekä kuuntelemaan kääntävää ulkoapua. Laukassa homma taas vähän karkasi, taisi T vähän väsyäkin, rikkoja tuli paljon ja kyttäys nousi taas esille. Muutaman ihan hyvän laukkapätkän kuitenkin sain, ja laukassakin tein voltteja. Nostot oli aivan surkeita, eikä alaspäinsiirtymisistäkään viitsi puhua. Pitäisi ottaa joskus ihan asiakseen tehdä pelkkiä ravi-laukkasiirtymisiä, että saisin niihin jonkun tolkun...

Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, sillä sain Tigrun mielestäni liikkumaan todella hyvin, ja vaikka välissä oli ongelmia, sain ne ratkaistua ja palattua takaisin työskentelemään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Sykemittari kertoi keskisykkeeksi 115 ja kaloreita kulutetuksi 434, sykehuippuja ei jostain syystä löytynyt. Tai sitten en vaan osaa käyttää laitetta oikein...

"En tänään ollut yhtään niin hyvä poniratsastaja kuin viime viikolla." "I agree"

Piudella taas tunti, ratsuna jälleen kerran Nelson. Heti alusta asti oli vaikeaa löytää omaa tasapainoa tasaisesti molemmille puolille, jalat tuntuivat ihan eri mittaisilta vaikka mitä teki ja sääteli jalustimia, eikä oikean hartian hartialihaksen lihastulehduskaan auttanut asiaa. Satoi vielä, ja keskityinkin tuijottamaan etukaarta suurimman osan tuntia. Yön yli asiaa pohdittuani luulen, että tämä on juuri se virhe, mikä sai kaiken menemään suohon. Kun katse on maassa, on oma ryhti kyyryssä, selkä kumarassa, hartiat lysyssä ja etukumarassa, josta sitten paino tulee eteen ja tunnin jälkeen oli vielä olo, että istuin ihan päin etupyllyä.

Aloitettiin avoilla kulmasta että saatiin ulkokylki kuulolle. Vasemmalle ihan ok, ja yllättävän hyvä myös oikealle, kun ajattelin ratsastusta yhdellä kädellä. Varsinaisesti ohjelmassa oli pääty-ympyrä ja siirtymiset pisteessä. Yllättävän hankalaa, kun oma tasapaino on päin honkia josta johtuen poni ei ole avuilla päinkään. Kaikesta huolimatta saatiin muutama ihan ok siirtyminen, joskin taas jouduin lopussa siirtämän ohjat vain toiseen käteen. Loppuverryttelyssä ratsastettiin lävistäjäkahdeksikkoa, jossa diagonaalilla aina lisättiin. Oikeasta vasempaan lisäykset oli aina parempia, vasemmasta oikeaan poni ei joko lisännyt tai rikkoi laukalle, mutta kuuntelipa jalkaa. Tässä kohtaa aloin saadakin sitä jotensakin edes kulkemaan ja pyöristymään, joten siihen ainakin voin olla tyytyväinen, vaikka muuten tunti menikin vähänniinku kirjaimellisesti ihan reisille. Otsikon lainaukset on siis ihan suora keskustelunpätkä Piuden kanssa tunnin jälkeen.

Harmittaa, koska olen salittanut. Sekä lisännyt sykemittarin (Suunto t1c) kannustimeksi. Eilisen lukemat oli keskisyke 129, huippu 173 ja kulutetut kalorit 490. Tunti ei ollut varsinaisesti ihan superrankka, joten mielenkiinnolla odottelen tulevia lukemia.

Onni on astetta terävämpi vuokris :D

Tigrulla tänään ajatukset irti työviikosta. Karmea tuuli aiheutti jännitystä, ja sit kun pikkuratsu jännäkakkaa matkalla kentälle, niin se pelästyy sitä ääntä kun kakka osuu maahan :D Mielenkiinnolla siis odotin mitä tuleman pitää, mutta yllätyin positiivisesti: tuulen suunta oli just sopiva, että kentällä kävi vain pieni vire!

Alkuun T oli superjähmeä ja hidas avuille. Varsinkin ulkoavut kulmissa ei menneet läpi, aloitinkin käynnissä tekemään kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, niin että se ulkolapakin oli pakko liikuttaa. Tästä jatkoin eilistä avoilua sekä pari pohkeenväistöpätkää käynnissä alkuun, eikä se edelleen ollut oikein hereillä. Ravissa alkuun siis temponmuutoksia, niin että varsinkin eteen todellakin mentiin, eikä jääty arpomaan. Pikkuhiljaa, kun pikkuratsu lähti etenemään, se alkoi myös pyöristymään. Päätyihin tein voltteja ja ympyröitä, joilla asettelin tarpeen mukaan ulos ja sisään.

Työstin hetken vielä niitä avoja ja sen lisäksi hain vähän keskiravia ja kokoamista. Tigru oli tässä kohtaa ihan törkyhyvä, lisäsi superhienosti ja kokosikin ihan hyvin. Vähän tein liian pitkiä pätkiä, ja T pääsi väsähtämään, mutta otin silti laukat vielä, kun se muuten oli superhyvin kuulolla. Oikea laukka oli alkuun vähän outoa - en oikein tiedä, että menikö se ihan superhyvin lyhyttä laukkaa, vai oliko se sit kuitenkin vain hidas ja etupainoinen. Tempoa oli joka tapauksessa hankala säädellä, niin pistin sitten hetkeksi enemmän hanaa. Vasemman laukan nostossa mulla oli massiivisia ongelmia, ja varsinkin näin päin T tykkäsi työntää leuan eteen eikä halunnut pyöristyä, mutta snadilla jumpalla sain sen jotenkin myös laukassa liikkumaan kivasti eteen. Muutama rikkokin tuli, ja kaikenkaikkiaan siirtymiset oli paskoja näin päin.

Lopuksi kuitenkin Tigru ravissa venytti aivan hirveän hyvin pitkälle eteen-alas, jotta on se jotain sitten ihan tehnytkin :) Perus peltokävelyt ja pesut, ja sen lisäksi vielä showshinen avulla selvitin harjan ja hännän, kun niissä oli aika karmeita rastanalkuja. Äkkiä sitä tallilla monta tuntia vaan venähtää..

Eilen käytiin myös kaverin kanssa iltakävelyllä Etelä-Vantaan Ratsastuskoululle ja takaisin. En varsinaisesti vakuuttunut paikan nykymenosta, ainakaan positiivisessa määrin. Pakko kyllä todeta, etten ihmettele enää ollenkaan muutaman sieltä Piudelaan siirtyneen ihmisen istuntavirheitä - viitisen minuuttia katsottin tuntia, ja opettaja ei juuri edes puuttunut istunta-asioihin, ja silloin kun puuttui nekin oli epäoleellisuuksia. Turha korjata katseen suuntaa, jos koko ylävartalo kenottaa, tai kertoa että väistössäkin pohkeen paikka on sama eikä takana, jos ratsastaja samanaikaisesti vetää takanojassa ohjista taaksepäin.. Onneksi mulla on näin hyvä ratsastuskoulu jossa käydä, ja näin osaava opettaja, joka ei tyydy sinnepäin-versioon :)

Poniratsastaja vinoilee ja suorailee

Heinäkuun mennessä lähes kokonaan sairastellessa, paljon muuta ei olekaan tullut tehtyä kuin luettua. Hevoskirjallisuuttakin onneksi, Liz Morrisonin kirja Onnistu ratsastuksessasi sekä kotimainen istuntaklassikko Pennejä taivaasta. Pientä kauhukauppaa ei kirjastossa ollut, pitänee kysellä kaverilta lainaan tai odottaa syksyn HIHS:hun asti. Ratsastushinku ainakin on ollut kova, ja on oikeen harmittanut olla kipeänä kesällä, eikä marraskuun vaakaräntäsateessa.

No, jokatapauksessa tänään Piudela. Cyran ollessa jalkalomalla, mulla oli ratsuna jälleen ihkuponi Nelson. Vinoutta oli joo, mutta hyvin pääsin suoristelemaan itseäni ja varsinkin vasemmassa kierroksessa asiat sujui hirmu hyvin, vaikka tehtävät olivat vaativampia kuin normaali "istu heilumatta ja ratsasta hevosta uralla/ympyrällä".

Alkuun pysähdyksiä käynnistä, hetki kevyessä ravissa suoruutta ja sit istuin alas miettimään omaa suoruuttani. Pitkien sivujen alussa aloin taivuttamaan avotaivutuksenomaisesti ponia sisään ensin ravissa, sitten kulmasta laukkaa nostaessani ja jatkaen samaa erittäin loivasti laukassa. Vasemmassa kierroksessa avot oli hyviä, sain aloitettua ne hyvin ja korjattua tarvittaessa ulkokädellä. Oikeaan kierrokseen olin itse jotenkin niin vino oikeasta lavasta ja kuollut vasemmasta pohkeesta, ettei mistään tullut mitään. Jäin kouristuksenomaisesti vetämään oikeaa rannetta linkkuun ja punkemaan vastaan oikealla pohkeella oman rintamasuunnan ollessa vasemmalle. Mikä avo oikeaan siitä nyt saadaan aikaiseksi?

Jossain vaiheessa paloi käpy oikean käden kramppiliikkeisiin ja otin ohjat pelkästään vasempaan käteen. Piude ohjeisti vielä laittamaan oikean käden selän taakse ja kas - jonkinnäköistä avoa saatiin aikaiseksi, kun itse keskityin vielä olemaan menossa oikealle. Ei se yhtä hyvää ollut kuin vasempaan, kaukana siitä, mutta ratsu oli lähtökohtaisesti paljon suorempi ja pääsin vaikuttamaan sillä kuolleella vasemmalla jalallakin. Kumma, että yhdellä kädellä saan pidettyä hevosen suorana linjalla sekä tarvittaessa asetettuna, kun kahdella kädellä yhtälö oli ihan toivoton. Laukat samoin yhdellä kädellä, nosto kusi koska en tehnyt kunnolla puolipidätettä, mutta itse laukka oli hyvää.

Piuden kanssa puhuttiin välikäyntien aikana, että miten ihmeessä sekä mun ratsastus, että kehonhallinta on poneilla ratsastaessa niin paljon parempi kuin hevosilla. Kuulemma aivan eri ihminen olin tänään mitä Sallyn tai Cyran selässä. Ei keksitty miksi, vaikka kuinka pohdittiin. koska sama mun mielestä toistui jo Solbackassa. En tiedä onko syynä se että suhteessa pienempi ratsu kuuntelee niitä pienempiäkin kehon viestejä paremmin, skarppaanko itse vartalonhallinnassa ponilla vai oliko tää nyt jotain lomanjälkeistä aivoriihen lopputulemaa. Tai sit P ei ollut ollenkaan samaa mieltä välikäyntien jälkeen. Tai sit me Nelsonin kanssa puhutaan vaan yksinkertaisesti paremmin samaa kieltä, mitä puhun tammojen kanssa. Vaikea sanoa! Jossain vaiheessa tuntia olin kyllä jotensakin suora, koska Piude sanoi ettei muista koska on koko ponin nähnyt viimeksi noin suorana ja sen täytyy johtua ratsastajan suoruudesta!

Joka tapauksessa edelleen intopiukeana odotan, että koska pääsis seuraavan kerran hevosen selkään!