Tällä viikolla mulla oli kaksi perättäistä tuntia, keskiviikkona ja torstaina. Molemmilla tunneilla ratsuna Cyra.
Alkuun aloitettiin sillä, että käytävällä jakkaran päällä ensin Piude istui mun käsien päällä, ja sen jälkeen mä Piuden käsien päällä kun etsittiin istuinkyhmyt, ja mietittiin mitä niille tapahtuu kun lantiota kääntää eteen tai taakse tai kun keskivartaloa/ylävartaloa kääntää. Kävimme myös terassilla simuloimassa kevennystä - jalat kuin jalustimille terassin "oviaukon" reunoille, kädet kaitelle tukemaan, ja siitä hitaasti laskeuduttiin alas ja noustiin takaisin ylös aivan kuten keventäisi. Näin selvisi se, että keventäessä vasen pakara hieman pullahtaa ulos, kun oikea lonkka tulee liian eteen.
Ensimmäisenä päivänä löysin kyllä hyvin istuinluuni, mutta jouduin tekemään valtavasti töitä, että sain painoa tulemaan myös oikealle istuinluulle. Tämä piti tehdä nostamalla hieman vasenta lonkkaa. Käynnissä onnistui hyvin, mutta ravissa varsinkin oikeassa kierroksessa ei sitten millään. Tehtiin ensin käynnistä muutamia pysähdyksiä, ja sitten ravista muutamia käyntiinsiirtymisiä vaihdellen lantion asentoa, miettien samalla että miten eri asento vaikuttaa hevosen reaktioon ja mitä muussa vartalossa tapahtuu samalla. Oma helmasyntini on jäädä istumaan istuinkyhmyjen takareunalle, jolloin jalka jää vähän liian eteen ja alkaa heilumaan, jota ei auta taipumukseni tuijotella alaspäin -> paino menee entistä enemmän väärin alas taakse ja ylävartalo jää kannattelematta. Sain kuitenkin organisoitua itseni lopputuntia kohden paljon paremmin ja toiseksi viimeinen pitkä sivu ravissa sisälsi viisi ehkä maailman parasta raviaskelta - aivan kuin hevosella olisi ollut jouset sekä jaloissa että selässä! Ihan mieletön tunne!
Torstaina jatkettiin samalla teemalla, tuntikaveri vain vaihtui. Alkuun todellakin tiesi etsineensä istuinluitaan edellisenä päivänä, eikä niiden löytäminen ollut ollenkaan vaikeaa :D Samoin korsettilihaksisto rintarankaan asti sekä kaulan lihakset tiesivät myös tehneensä, todellakin! Alkuun oli siis huomattavan vaikeaa päästä istumaan oikein koska paikat olivat yksinkertaisesti niin kipeänä. Mutta koska sillä se lähtee millä tuleekin, jossain vaiheessa tuntia pääsin takaisin sinne minne kuuluukin. Cyra onneksi on ratsuna siitä ihana, että kun itse tekee jotain, ihan mitä tahansa, niin reaktio tulee heti. Vasta lopputunnista oikeasti oikea asento sitten löytyi, ja olen sitä koittanut tässä joka päivä muistella. Hevosen pää ja ja kaula laski ehkä 30 cm siitä minkä jo kuvittelin olevan rento ja pyöreä, ja liikekin lähti kulkemaan ihan tavalla.
Todella hyvä ja antoisa juttu mennä kaksi tuntia peräkkäin näin, kun edellistä päivää oli helppo vertailla. Talvi onneksi on meillä ulkokentän takia pakostikin kovin perusratsastus- ja varsinkin istuntapainotteista, niin saadaan ensi kevääksi peruspakka taas kuntoon.
