torstai 5. kesäkuuta 2014

"Ajatelkaa, että joka askeleelta voisitte sekä pysäyttää että tulla esteelle"

Eilen tunnilla ratsuna pikkuinen Nelson. Lämmin ilma ja linnunlaulu sai mielen hetkessä ihanaan zen-tilaan, jonka pohjalta olikin sitten mukavaa aloittaa ratsastus.

Nelson tuntui alusta asti hyvältä ja hereilläolevalta, vaikka karsinassa vähän julmistelikin, ja sain sen mielestäni heti hyvin avuille ja aktiiviseksi. Alkuun ravissa vähän normaalia kaarien ratsastelua keventäen ja myös kentän keskellä olevaa kavalettia hyväksikäyttäen, sen jälkeen aloitettiin tekemään siirtymisiä. Ensin siirreltiin molempiin suuntiin käynti-ravisiirtymisiä, jossa jo piti olla mukana ajatus, että joka askeleelta voit tarvittaessa pysäyttää ratsun tai hypätä esteen. Aktiivisuus ja avuillaolo siis päivän ääneensanomaton teema. Ravisiirtymiset oli pääosin erittäin hyviä ia teräviä, tulivat avuilla ja just silloin kun pyysin, eivätkä vasta sit joskus, eikä käyntiinsiirtymisissäkään juuri valittamista ollut.


Nelson toisenkin tunnin jälkeen menossa suihkuun.

Kun ravisiirtymiset lähtivät sujumaan, alettiin tekemään käynti-laukkasiirtymisiä. Vasen laukka oli tänään paljon helpompi, ja vaikka en saanut koko tunnin aikana yhtään selkeää laukasta alas käyntiin -siirtymää, niin varsinkin nostoista voin olla ylpeä, niitä tuli aika monta aika hienoa. Myös siinä vaiheessa kun poni koitti alkaa pullikoimaan että lällällää, nostapa itse, sain napakasti ratsastettua siitäkin ulos ihan kelvollisen noston. Toki niitä veteliä ja ravin kautta nostojakin mahtui mukaan, mutta pääosin nostot olivat hyviä ja teräviä.

Lopuksi vielä hetki kevyttä ravia, jossa poni haki todella mukavasti eteen alas.

Itse koen ratsastaneeni hyvin, ja vaikka ongelmia olikin, ne olivat tänään kohtuu pieniä ja helposti korjattavissa, kuten esimerkiksi se, että alapohje jäi helposti irti. Massiivista vinoutta tai jumia ei ainakaan minussa ollut, kuten viime viikolla oli, lieneekö syynä sitten ylipäänsä parempi mieli vai lämpimämmät kelit jotka lämmittivät myös lihaksiston paremmin. Kädetkin pysyivät kohtuullisen hyvin omilla puolillaan, vaikka täysin en niiden vaeltamista varsinkaan Nelsonin kanssa pystynyt estämään. Tyytyväisenä menin ratsun selkään, ja vielä tyytyväisempänä tulin sieltä alas.

Olin viikonloppuna myös Hippolan klinikalla, josta koitan myös saada jonkin verran ajatuksia ylös, sen verran hyvää settiä oli tarjolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti