sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Jekyll/Hyde

Tällä viikolla ratsastuskertoja jäi vain kaksi omien kiireiden takia. Keskiviikon tunnilla ratsuna Cyra. Alan pikkuhiljaa oieta, huomasin sen edellisen viikon ratsastelujen jälkeen yksi aamu kävellessäni töihin, kun suoraan kulkiessani lantioni lähetti signaalia vinoudesta ns. väärään suuntaan. Töitä on vielä edessä, ja nytkin sain jo vähän korjata vasenta lonkkaa takaisinpäin. Ei tehty mitään kummempia, edelleen haettiin vaan suoruutta. Itseäni vähän ärsyttää se, etten enää näköjään osaa istua ja vaikuttaa samanaikaisesti. Kuitenkin pikkuhiljaa ne paremmat pätkät pidentyvät koko ajan, pitäisi itselleen antaa vaan vähän armoa, eikä vaatia heti parempaa suoritusta kuin edelliskerralla kun vahingossa meni vähän hyvin... Laukat kuitenkin alkaa nousemaan jo tosi kivasti! Suoritusta myös vähän häiritsi vasemman jalan saapas, jonka vetskari poksahti rikki ratsautuessani. Oli kuitenkin kesän eka päivä kun pystyin ratsastamaan pelkällä t-paidalla!

Käytiin myös sekä keskiviikkona että perjantaina vähän syömässä ratsastuksien jälkeen!

Perjantaina ratsastin Cyran itsenäisesti. Alku meni hyvin ja olin jo tosi lähellä lottovoittoa, sit pihalle kieritettiin dinosauruksenmuna ja ratsun pasmat meni ihan sekaisin. Siinä sit hetki urpoiltiin molemmat kaikissa askellajeissa, kunnes jotain tapahtui ja tsädäm, ratsu oli hyvä! En todellakaan tiedä mitä tein eri tavalla, vai annoinko sille vaan rauhan toteuttaa itseään, mutta kaikki askellajit mentiin kivassa muodossa ja tosi nätisti. Tämä tosiaan saa aikaan Jekyll/Hyde -olon, kun välillä menee ihan sikahyvin ja välillä ihan päin männikköä. Ravi varsinkin oli tosi pientä töpöä lapojen päällä enkä saanut siihen lennokkuutta tai askeleeseen pituutta ollenkaan, mutta hevonen toimi tosi kivasti! Tässä taas tää perfektionismi iskee - tappele puoli vuotta kun hevonen ei mene allasi eteenpäin kun itse jumitat, ja saadessasi sen liikkumaan, itke, kuinka huonosti se silti kulkee :D Jos vaikka ensi tiistaiksi koittaisi vähän vaikka kasvaa ihmisenä ;)


Cyra on aina yhtä lemmekäs, kun tullaan takaisin sisälle. Ei ole ihan eka kerta, kun duunaan ovella jotain, ja tamman nenä on mun niskassa :3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti